Jääkö sylini tyhjäksi?   Ajatus äitiydestä on aaltoillut läpi elämäni. Olen kipuillut siihen liittyvien asioiden kanssa niin pitkään, etten enää edes muista, milloin siitä tuli niin vaikea aihe itselleni. Muistan lapsuuden [...]

Sen vain tuntee Matilda Nissinen Kuva: SRK:n kuva-arkisto Kun seurustelun aikana aloimme pohtia poikaystäväni kanssa naimisiin menoa, tuntui ajatus siitä pelottavalta ja kaukaiseltakin. Mietin sitä, kun nuorempana kysyin naimisissa olevilta [...]

Minun rauhani minä annan teille Istun mielenterveys- ja päihdetyön tunneilla ja kuuntelen luokkakaverini kertomusta siitä, miten vanhoillislestadiolaiset tuomitsevat toisia ihmisiä. En halua jättää keskustelua siihen, joten päädyn avaamaan omia ajatuksiani [...]

Mitä on rakkaus? Olen joutunut päästämään irti kaikista niistä kuvitelmista, mitä on rakkaus. Kaikesta siitä, millaista ihmistä voisin rakastaa. Kuka voisi rakastaa minua. Olen opetellut hyväksymään, etteivät asiat todella ole [...]

Ihastelen töistä ajaessani erityisen kirkasta tähtitaivasta, joka katulamppujen päätyttyä näkyy selkeänä peltoaukioiden yllä. Mieli on onnellinen. Ehkä onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Hetken ajan maailman murheille ei ole ajatuksissa tilaa. Syksyn [...]

Ajattelen sinua siionin nuori, joka kipuilet uskonasioiden kanssa. Ajattelen sinua, joka koet yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka ympärilläsi olisikin ehkä läheisiä ystäviä. Sinua, joka tallaat suviseurakentällä heinää jalkojesi alle ja [...]

Sain luettavakseni Usko ja mieli -kirjan, ja tekstissä esiintyvät pätkät ovat siis kyseisestä kirjasta. Kirja antaa samaistumispintaa meille, jotka olemme omalle kohdallemme kokeneet jonkin tai joitain mielensairauksia. Teksteistä huokuu se, miten [...]

Asuin koko lapsuuteni pienellä paikkakunnalla, jossa melkein kaikki tunsivat toisensa ja kaverit pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Jossakin vaiheessa tuli ajankohtaiseksi ajatus siitä, että muuttaisimme takaisin Kajaaniin, jossa perheemme oli [...]

Tuuletin pauhaa taustalla. Muuten talo on hiljainen. Olen juuri saanut nukutettua lapset ja istun nojatuoliin hengähtämään hetkeksi, ennen kuin joku lapsista tarvitsee jälleen minua. Joskus joku tarvitsee maitoa, toinen silityksiä. [...]

Käytävä ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä, kuin harppoessani nyt kohti lasiovia. Tunnen palan kurkussani, joka saa hengityksen vinkumaan. Yritän räpytellä silmiini kohonneet kyyneleet pois. Ei tässä. Ei nyt. Viimein, [...]