Sonja Hanhisuantoa ja Jonna Pelttaria kutsutaan Pudasjärvellä usein touhukaksikoksi, sillä he osallistuvat mielellään monenlaisiin rauhanyhdistyksen työtehtäviin. Sonja on juuri aloittanut opettajaopinnot Oulussa, mutta tulee vielä viikonloppuisin kotimaisemiin. Lähihoitajaksi opiskelevaa Jonnaakin nähdään silloin tällöin kotikaupungissa.

Syyskuun viimeisenä perjantaina touhukaksikko on kutsuttu ohjaamaan nupea yhdessä muutaman äidin kanssa. Jonna oli mukana jo silloin, kun nupea eli nuorten perjantaita alettiin suunnitella.

– Nuortenilloissa on se hyvä puoli, että täällä saa jokainen olla omanlaisena mukana. On ihan ok vaikka seurata sivusta, pohdiskelee Jonna.

Kun halkoja laitetaan kauemmaksi toisistaan, alkaa tuli hiipua.

Sonja pitää tärkeänä, että uskovainen nuori tulee sinne, missä on muita uskovaisia nuoria.

– Täällä on helppo uskoa. Jospa se vaikuttaisi niin, että koulussa ja muuallakin voisi elää vapaasti uskovaisen tavoin eikä tarvitsisi elää sellaista kaksoiselämää.

Nuorten perjantai-illan alustuksesta jäi Sonjalle mieleen se, kun alustaja kertoi, miten tuli palaa takassa, kun on monta puuta ympärillä. Heti, kun halkoja laitetaan kauemmaksi toisistaan, alkaa tuli hiipua.

– On ihana lähteä seuroihin ja tapahtumiin, kun on uskovaisia kavereita, joiden kanssa lähteä. Yksinäinen halko ei jaksa palaa.

– Sellainen nuorten tukiverkko on tosi tärkeä, lisää Jonna.

 

Nupen lisäksi tytöt ovat olleet päiväkerhonohjaajina ja rauhanyhdistyksen keittiö- ja siivousvuoroissa. Jonna on ollut leireillä isosena ja Sonjakin on käynyt isoskoulutuksen.

Erään kerran he olivat järjestämässä nuorten pikkujoulua. Sonja toimi tilaisuudessa juontajana.

– Vaikka jännitin, huomasin, että selviän tuollaisestakin. Sil- loin minulle tuli luottamus, että minusta on opettajaksi! Erityisesti se toi varmuutta, kun toiset aikuiset siellä sano, että oisin hyvä opettaja. Yleensäkin työtehtävistä jää hyvä mieli. Monta kertaa on tullut tunne, että täällä ei voi epäonnistua! Saa toimia ihan omana itsenään.

Jonna on puolestaan kokenut, että kun osallistuu rauhanyhdistyksen hommiin, tutustuu eri-ikäisiin ihmisiin.

– Oppii toimimaan monenlaisten ihmisten kanssa. Sitä taitoa tarvitaan työelämässä.

 

Haastattelu: Pia Ervasti