Helmikuun Kapsäkin teemana on Jumalan johdatus.

Mitä sulle kuuluu? Mulla on ollut ikävä. Näin luki viestissä, jonka lähetin vastikään ystävälleni. Emme olleet jutelleet vähään aikaan, ja ajattelin kysyä kuulumisia. Viestien vaihtelun sijaan päädyimmekin tapaamaan kasvokkain ja juttelemaan niistä ja näistä kokonaisen illan ajaksi. Vaihdoimme kuulumisia ja puhuimme koulusta ja harrastuksista, työstä ja arjesta.

Näiden arkisten asioiden lisäksi puhuimme kuitenkin myös uskosta ja siihen liittyvistä mietteistä. Puhuimme monista erilaisista asioista, jotka olivat mietityttäneet minua ja ystävääni jo jonkin aikaa, ja ajatuksista, jotka olivat vain odottaneet esille pääsyä ja sopivaa tilannetta niiden jakamiseen. Tuon yhteisen illan aikana jaoimme iloja ja suruja elämästämme. Sen jälkeen ajatukset tuntuivat kevyiltä ja olo oli hyvä.

Aina välillä elämässä tulee vastaan tilanteita, jolloin Jumalan johdatus tuntuu selvästi. Monesti se näyttäytyy ystävien kautta. Ystävät tuovat elämään onnea, selkeyttä ja rakkautta. Ystävien kanssa jaettuna onni kaksinkertaistuu ja murheet puolittuvat. Etenkin silloin, kun on vaikeaa uskoa ja matka tuntuu vaikealta, on iso asia, jos viereltä löytyy saattaja, Jumalan johdatus lähimmäisen hahmossa.

Hän tuo lähellemme ne ihmiset, jotka lähellemme kuuluvat.

Jos on rohkeutta aloittaa keskustelu uskosta ja asioista, jotka vaivaavat, läheisten ystävien välisessä keskustelussa molempien ystävien kysymykset saavat vastauksia ja mietteitä jaetaan molemmin puolin. Tällaisen keskustelun jälkeen tulee olo, että ehkä kaikki ei olekaan niin huonosti kuin alun perin kuvittelin. Ehkä en olekaan ainoa uskovainen, joka painii tällaisten asioiden kanssa, ja ehkä on hyvä, jos vain yritän parhaani ja jaksan uskoa vielä tämän päivän. Kyllä kai minä jaksan uskoa, kun minulla on tällainen tukija vierelläni. Kyllä minua on siunattu elämässäni.

Kun keskustelutuokio uskovaisten ystävien kanssa päättyy siihen, että ystävykset siunaavat toisiaan, Jumalan johdatus tuntuu todella vahvasti. Monesti saattaa olla todella vaikeaa aloittaa keskustelu uskoon liittyvistä asioista, mutta kun siihen tilanteeseen päästään, ja synnit on pyydetty ja annettu anteeksi, nousee rintaan luottamus lähimmäisiin ja Jumalaan. Jos tähänkin asti huolet on jaettu yhdessä, ne tullaan jakamaan myös tulevaisuudessa.

Jumala näkee koko elämämme, ja hän on nähnyt myös ne tilanteet, jolloin me tarvitsemme saattajia vierellemme. Me emme tule olemaan yksin, sillä Jumala kuulee rukouksemme. Hän tuo lähellemme ne ihmiset, jotka lähellemme kuuluvat.

On tärkeää, ettei sulje ketään pois lähipiiristään.

Monesti Jumala johdattaa vierellemme ihmisiä, joiden emme olisi itse ajatelleet tulevan osaksi elämäämme. On ystävyyksiä, joiden osapuolet ovat ajatelleet ensitapaamisella: ”No tuon kanssa minulla nyt ei ainakaan ole mitään yhteistä.” On ystäviä, jotka ilmestyvät elämäämme aivan yllättäen, koputtamatta. On ystäviä, jotka ovat tunteneet toisensa läpi elämänsä, mutta vasta monen vuoden jälkeen huomaavat, miten heidät on selvästi tarkoitettu toisilleen.

En tiedä, kuka tulee myöhemmin olemaan erottamaton osa elämääni, enkä myöskään tiedä, kenen saattajaksi minut on tarkoitettu. Siksi on tärkeää, ettei sulje ketään pois lähipiiristään, vaan on avoin kaikkia ihmisiä kohtaan samalla lailla kuin toivoisi itseään kohtaan oltavan. Onhan kaikki elämässämme Jumalan tarkoittamaa, ja niin ovat myös ystävyyssuhteet, joita luomme elämämme aikana.

Jumala toimii myös meidän itsemme kautta. On oikeastaan todella rauhoittava ajatus, että meidät kaikki on tarkoitettu tuomaan iloa ja onnea muiden ihmisten elämään. On myös minun tehtäväni kysyä lähimmäisiltäni ja ystäviltäni kuulumisia: ”Oletko jaksanut uskoa?”

Jumala tekee työtään meidän kauttamme. Hän johdattaa meidät myös epäuskoisten lähimmäistemme elämään, ja antaa meille rohkeutta toimia oikein oikealla hetkellä. Usein, kun kyse on uskosta puhumisesta ja toisen vahvistamisesta, olo tuntuu heikolta ja voimattomalta, ja ainoa selvä ajatus päässä on ”enhän minä osaa mitään sanoa”. Silloin on hyvä muistaa, että niissäkin hetkissä Jumala on kanssamme, ja hän tietää, mitkä ovat oikeita sanoja juuri siihen hetkeen. Meidän ei tarvitsekaan olla täydellisiä, vaan riittää, että luottaa johdatukseen ja Jumalaan.

Teksti: Maileen Myllynen
2020-02-21T10:27:18+02:0021. helmikuuta 2020|