“Jos Jumala suo.” Nuo sanat sanotaan usein, kun kerrotaan jotain tulevista Suviseuroista. Jo pienenä ihmettelin noita sanoja. Tuntui aina itsestään selvältä, että Suviseurat saadaan järjestettyä. Eihän nykyaikana voisi tapahtua mitään minkä takia Suviseurat pitäisi perua.
Koronaviruspandemian takia Suviseurat joudutaan tänä vuonna järjestämään netin ja radion välityksellä. Hyvä uutinen on se, että ensi vuoden Suviseurat saadaan pidettyä Reisjärvellä samalla paikalla, kuin tänä vuonna oli tarkoitus.
Surullista, mutta tämä on Jumalan tahto.
SRK tiedotti asiasta torstaiaamuna. Kysyin Kapsäkin instassa ajatuksia fyysisten Suviseurojen peruuntumisesta. Vastauksia tuli satoja. Niissä korostui haikeus ja suru, mutta toisaalta myös huojennus ja luottamus. Moni totesi, että tilanne on surullinen, mutta ratkaisu oli varmasti ainoa oikea. “Surullista, mutta tämä on Jumalan tahto”, kirjoittaa eräs vastanneista.
14-vuotias Minttu Kokkolasta kertoo, että Suviseurojen siirtyminen ensi vuoteen tuntuu epätodelliselta. “Tottakai se harmittaa, kun vuoden kohokohta on siirretty. Jotenkin epätodellisen tuntuista, kun on aina päässyt suviseuroihin paikan päälle ja nyt ei pääse. Kaipaan sitä tunnelmaa Suviseurakentällä. Onneksi on nettisuviseurat, niin puheita ja suviseurojen tunnelmaa saa kotiinsa. Aina voi luottaa siihen, että kaikelle on tarkoituksensa ja luottaa, että Jumala suo uusia mahdollisuuksia.”
Osalle kotisuviseurat ovat jo entuudestaan tuttuja.
Moni koki helpotusta ja kiitollisuutta siitä, että taudin leviämistä saadaan rajoituksilla vähennettyä. Osa koki myös helpotusta, kun asioista sai selkeyden, eikä tarvitse enää stressata. Eräs äiti kertoo kokeneensa helpotusta siitä, ettei lähtöä tarvitsisi tänä vuonna miettiä. “Pari viime vuotta oltu pois oman uupumuksen takia. Nyt ei tarvii lapsille sanoo, että äitin takia jäädään pois. Voi sanoa, että muutkaan ei mene.”
Yhdellä lapsista on vakava sydänvika ja toinen sairastaa syöpää. “Aina keskiviikkona tai torstaina on käyty vakava keskustelu miehen kans, et lähetäänkö sitteki. Itku silmässä olemme todenneet, että ei me uskalleta uhmata lääkäreiden suosituksia”, Anne kertoo.
Pidetään siis yhdessä unohtumattomat suviseurat näin kotisohvienkin ääreltä! ”Hieman oudolta tuntuu, mutta tämä myös muistuttaa, että uskomassa ollaan myös ilman seuratelttaa”, totesi 16-vuotias Maarit Instan kyselylaatikkoon.