Teksti: Elisa Tuukkanen

Alakoululaiseni tuli koulusta kotiin ja kertoi oppimastaan vaikuttuneena, että “jos ei osaa lukea, voi tulla helpommin huijatuksi, kun ei ymmärrä millaisiin sopimuksiin laittaa sormenjälkensä”. Ihan itsekin hämmästyin tätä viidesluokkalaisen mukanaan tuomaa faktaa. Todella – ilman lukutaitoa voi tulla huijatuksi varmasti monin tavoin.
Internetin aikakautena ei enää riitä, että hallitsee vain mekaanisen lukutaidon. Huijatuksi voi tulla, jos ei osaa arvioida lukemansa tekstin luotettavuutta. On opittava kriittistä lukutaitoa.
Itse esimerkiksi ajoin 30 kilometrin päähän uimahallille vain todetakseni, että se on kiinni. Olin “tarkistanut” aukioloajan Google-hakukoneen haulla, en uimahallin omilta nettisivuilta. Olo oli kuin huijatulla.

Kielletty hedelmä ei ehkä ollutkaan omena!

Raamatun lukeminen ei tätä nykyä enää vaadi heprean tai kreikan lukutaitoa. Martti Lutherin ajaman uudistuksen myötä voimme lukea Raamattua omalla äidinkielellämme.
Ei Raamatun lukeminen silti helppoa ole. Tuntuu joskus kuin hepreaa lukisi. Minulle ymmärtämättömyyden tajuaminen on kuitenkin ollut joskus jopa antoisaa.
Teologiaa opiskellessani mieleenpainuvimmat oppimiskokemukseni olivat silloin, kun huomasin tietämättömyyteni: kielletty hedelmä ei ehkä ollutkaan omena! Ensimmäisessä Mooseksen kirjassahan puhutaan “hedelmästä”. Teologian opiskelu avasi minulle uusia näkökulmia Raamatun maailmaan.

Raamatun opiskelu ei estä huijatuksi tulemista. Järki ja sielunvihollinen ohjaavat epäilemään kuultua tai luettua Raamatun sanaa. “Onko Jumala todella sanonut niin”, kysyi käärme jo ensimmäisiltä ihmisiltä (1. Moos. 3:1).
Perisynti hämärtää ymmärtämiskykyä. On kuitenkin lohdullista ajatella, että vaikka ihminen ei ehkä ymmärrä kaikkea Raamatusta, hän voi kuitenkin ymmärtää riittävästi pelastuakseen.
Raamatun ymmärtäminen on mahdollista Jumalan avulla. Jumalan Pyhä Henki avaa ymmärtämään, että Raamatun ytimessä on ihmisen pelastuminen Jumalan armosta ja Jeesuksen Kristuksen kautta.

Uskon ymmärtämiseen ei tarvita lukutaitoa. Uskon antaa Jumala itse. Usko ei ole oppimisen seurausta tai järjen tietoa, vaan ennen kaikkea sydämen luottamusta armolliseen Jumalaan.