Keväällä kaikkialla on valoa
Aurinko paistaa jälleen lämpimästi. Talvi on väistymässä lähestyvän kesän alta, ja luonto alkaa heräilemään.
Näin talvi-ihmisenä en ole niin ihastunut kesän tulosta, mutta alkukevät on kaunista aikaa, vielä on lunta, on pakkasta ja silti saa nauttia auringonvalosta. Keväässä jotenkin vain näen vahvasti Luojan kädenjäljen ja luonnon heräillessä myös toivoni herää unestaan. Aamuaurinko ja kimaltavat hanget kutsuvat ulos ihmettelemään tätä vuodenaikaa ja huomaan, etten ole ainoa pihalla. Siellä on monia; kävellen, lumikenkäillen tai hiihtäen. Muutama jopa pyöräilee.
Olen vain täysin siinä hetkessä.
Aina sitä sanotaan, että luonto lievittää stressiä, ja tällaisina päivinä sen tuntee itsekin vaikka olisi sisällä. Riittää jo se, että näkee ulos, näkee auringonvalon, kimmeltävän hangen ja metsät. Pihalla tuulee, sen näkee puista. Nousee halu mennä pihalle, metsään kuuntelemaan puiden huminaa ja luonnon hiljaista laulua. Silloin voin sulkea silmäni ja vain olla, ei tarvitse murehtia tai pohtia mitään. Olen vain täysin siinä hetkessä, kuusten oksien alla täysin rauhassa.
Alkukevään sää täyttää mielen valolla ja toivolla, vaikka olisikin vaikeaa.
Me olemme parhaassa turvassa.
Valoa on kaikkialla, pääni sisälläkin, linnutkin laulavat. Aina tällaisena päivänä jaksaa luottaa tulevaan ja muistaa, että kaikki on Taivaan Isän käsissä, joten minun ei tarvitse hermoilla niin paljon. Hän kyllä pitää meistä huolen oli aika mikä hyvänsä, ja me olemme parhaassa turvassa. Sitä on välillä vaikea muistaa, mutta kevään aikana muistan sen taas.
On myös helppo olla muiden kanssa, heilläkin alkaa päivä piristyä. Kaikki eivät pidä talvesta, lumesta, pimeydestä ja pakkasesta yhtä paljon kuin minä, ja se vaikuttaa heidän päiväänsä. On ihana nähdä, että kun valo lisääntyy, lisääntyy myös ihmisten ilo. Kaikki ovat niin kauniita.
Luonto on ihmeellinen ja voimakas, olen onnellinen, että saan nauttia sen rauhasta ja kauneudesta.
Anni Höyhtyä
