Näkymättömiä avaruuden kartalla

Viola

Kun maailma ympärillä myrskyää, on helpottavaa muistaa, miten pieni ihminen lopulta on. Kun katselee näin syksyisin tähtitaivasta kodin portailla, miettii linnunratamme pienuutta muuhun universumiin verrattuna, ei voi kuin ihmetellä Jumalan suuruutta. Olemme niin pieni osa maailman kokonaisuutta, näkymättömiä hiukkasia avaruuden loputtomuudessa.

Hänellä on voima tehdä mahdottomasta mahdollista.

Kun kohtaa oman pienuutensa, nousee mieleen väkisinkin, että kaikki järjestyy. Kun kuvittelee leijuvansa avaruuden painottomuudessa, näkee sielunsa silmin Jumalan käden ohjaamassa jokaisen taivaankappaleen kulkua. Jos Jumala kykenee hallitsemaan koko maailmankaikkeutta, mihin kaikkeen hän kykenee meidän osallamme? Hänellä on voima tehdä mahdottomasta mahdollista. Joskus oma elämä tuntuu aivan mahdottomalta, tuntee itsensä niin voimattomaksi ja vähäpätöiseksi. Jumala antaa kuitenkin aina silloin uudestaan voiman jatkaa. Hän avaa silmäni näkemään oman pienuuteni, näkemään hänen voimansa minunkin elämässäni.

Mikä uskomaton armo onkaan syntien anteeksi saaminen ja antaminen. Vaikka me ihmisinä olemmekin pieniä, Jumalan teot, rakkaus ja armo ovat käsittämättömän suuria. Joskus kiusausten ja maailman myllerrysten keskellä unohtuu, mikä lopulta on elämässä tärkeintä. Unohtuu, miltä tuntuu uskoa puhtaalla omallatunnolla ja kulkea Jumalanlasten keskinäisen rakkauden ja luottamuksen ympäröimänä. Sitten saa taas uskoa kaiken anteeksi, eikä yllättäen elämästä puutu mitään. Maailma kirkastuu, vaikka menisi huonosti. Toivo ei katoa, se halaa ja kulkee rinnalla. Ainoa asia, millä on enää väliä, on se, että uskoo.

On tuntunut, että taivas on aivan vierellä.

Muistan useita kertoja, kun olen vain maannut sänkyni pohjalla ja itkenyt tuskaani. Silloin on tullut aina mieleen Jumalan lupaus siitä, ettei hän hylkää koskaan. On tuntunut, että taivas on aivan vierellä. Niin lähellä, että on tuntunut siltä kuin Jumala pitäisi sylissään ja halaisi. Olen tuntenut itseni jälleen siksi pieneksi tytöksi, joka on istunut äidin tai isän sylissä, siksi pieneksi taivaan lahjaksi. Olen tuntenut itseni arvokkaaksi pienuudessani. 

Jumala on siunannut, niin tuskassa kuin onnessakin. Hän on lähettänyt rinnalleni enkeleitä ja pitänyt sylissään kun mikään muu ei ole kantanut.

Kuva: Erkki Alasaarela