Ilman puhelinta palautuu paremmin

Teksti ja kuvat: Helmi Autio

Kuvateksti: – Vapaa-aikaa on silloin, kun ei ole pakollista ohjelmaa. Silloin ei ole mitään velvollisuuksia vaan saa tehdä sitä, mikä itseä huvittaa, määrittelivät Kallion rippikoulun isoset Veikka Alasaarela (vas.), Aapo Yrjänä, Lauri Mutanen, Lauri Rentola, Niina Mujunen, Milja Leinonen, Emilia Kinnunen, Iiris Kumpulainen, Loviisa Nissilä sekä Sofia ja Väinö Ylimäki.

– Vapaa-ajan ansiosta jaksaa paremmin tehdä töitä ja opiskella. Vapaa-ajalla aivotkin saavat lepoa, kun on jotakin muuta tekemistä tai rentoutumista, pohtii Kallio 1 -rippikoulun isonen Aapo Yrjänä.

Vapaa-ajasta keskustelemaan ovat kokoontuneet leirin isoset Veikka Alasaarela, Emilia Kinnunen, Iiris Kumpulainen, Milja Leinonen, Niina Mujunen, Lauri Mutanen, Loviisa Nissilä, Lauri Rentola, Aapo Yrjänä sekä kanttori Väinö Ylimäki ja hänen puolisonsa Sofia Ylimäki.

Nuorten mielestä hyvä vapaa-aika on itselle mieluisaa aikaa, jolloin tehdään asioita, joista tykkää.

– Hyvällä vapaa-ajalla palautuu hyvin ja on helpompi rentoutua, kuvailee Lauri Rentola.

Liian usein puhelin on kuitenkin se, mikä täyttää vapaa-ajan tai ainakin häiritsee sitä.

– Jos saa aktivoitua itsensä ja järjestettyä jotakin kavereiden kanssa, on paljon mukavampaa kaikilla. Tulee onnistumisen fiilis, kun ei ole ollut vain puhelimella, Aapo Yrjänä sanoo.

Isosten vapaa-aikaan leirillä kuuluu ohjelman suunnittelua.

Kavereiden tai muiden läheisten kanssa oleminen kuuluu monien vapaa-ajan viettoon.

– Vietän vapaa-ajalla paljon aikaa sisarusten kanssa, Loviisa Nissilä kertoo.

Samoin tekee Veikka Alasaarela, joka järjestää vapaa-ajalla tekemistä pikkusiskoilleen.

– Tai sitten ihan vaan olen, sekin on joskus ihan mukavaa. Kuuntelen hiljaista musiikkia, ajattelen tai olen ajattelematta, pohtii Alasaarela.

Isosten työaika on leiriläisten vapaa-aikaa

Isoset kertovat, että kun leiriläiset ovat oppitunneilla, he suunnittelevat ohjelmaa eteenpäin.

– Leirillä pitää olla koko ajan valmiina siihen, että pitää lähteä paimentamaan leiriläisiä, Rentola avaa.

Niina Mujunen miettii, että isosena vapaa-aika on myös velvollisuutta. Oikeaakin vapaa-aikaa on.

– Iltalaulun jälkeen monesti jutellaan vähän aikaa pihalla. Alussa määritellyn mukaista vapaa-aikaa on se kymmenen minuuttia, mitä me tuossa pihalla seistään, keskustellaan ja nauretaan, Loviisa Nissilä naurattaa muita.

– Me ollaankin täällä töissä, ja isosella on oikeasti isoin rooli kokonaisuudessaan leirin kannalta. Meidän rytmi on sellainen, että me ollaan silloin töissä, kun leiriläiset ovat vapaa-ajalla, selventää Aapo Yrjänä ja jatkaa:

– Keskiviikkona isosilla oli koko aamupäivä vapaata. Silloin saunottiin ja osa nukkui päiväunia. Se oli ihan oikeaa vapaa-aikaa.

Itseään ei kuitenkaan tarvitse uuvuttaa isosena.

– Jos väsyttää tai on tosi uupunut ja tarvitsee oikeasti vapaa-aikaa, siitä voi sanoa. Vapaa-aikaa kyllä saa, Lauri Rentola huomauttaa.

Puhelin ilmestyy käteen tylsänä hetkenä

Koska vapaa-aika on usein aikataulutonta aikaa, jolle ei ole määritelty ohjelmaa, liittyy siihen myös tylsyyden tunne.

– Tylsää on silloin, kun ei ole ketään, kenen kanssa tehdä mitään, Niina Mujunen pohtii.

Hän kertoo, ettei ole löytänyt asuinpaikkakunnaltaan oikein kavereita, joten vapaa-aika menee puhelimella. Lauri Mutanen on kokenut samoin:

– Silloin kun on tylsää, on helposti puhelimella.

Veikka Alasaarelalle tylsyyden tunne on tuttu kotona ollessa.

– Tuntuu siltä, että ei ole mitään tekemistä. Mutta todellisuudessahan se on sitä, että tekemistä olisi, mutta mitään ei vain huvita tehdä.

Alasaarelan kokemus on tuttu myös Aapo Yrjänälle. Hänen mielestään tylsyyden tunteen sietämiseen vaikuttaa oma vireystila.

– Jos itsellä on energiaa, niin silloin tylsyyttä ei kovin pitkään siedä. Silloin vain keksii jotakin tekemistä. Mutta jos on ihan väsynyt, selailee vain puhelinta. Siinä voi väsyneenä mennä koko ilta, Yrjänä kuvailee.

Milja Leinosella tylsyyteen auttaa itsensä ohjaaminen.

– ”No niin nyt sun täytyy skarpata, sä et voi koko päivää makoilla sillä puhelimella. Laita kuulokkeet korville, lähde juoksemaan, soita jollekin, mee siivoamaan, tee ihan sama mitä, mutta älä makoile enää sillä puhelimella.” Kyllä se siitä sitten lähtee, selostaa Leinonen.

Isoset ehtivät rauhallisina hetkinä laulamaan yhdessä. Pianon ääressä Veikka Alasaarela ja Lauri Mutanen.

– Tylsyyden tunne ei ole vain huono asia. Monesti jos on tylsää, miettii asioita. Olen kuullut, että ihmiset, joilla on elämässä paljon tylsää, ovat viisaampia, hymyilee Iiris Kumpulainen.

– Minusta on hyvä, että välillä on tylsää eikä koko ajan ole tekemistä ja kivaa ja jee. Kehittää aivoja, että joutuu itse keksimään tekemistä, Emilia Kinnunen kertoo.

Nykyaikana puhelimen kautta tulee paljon informaatiota.

– Onhan se aivoille aika kuormittavaa. Tylsänä hetkenä aivot saavat prosessoida kaikkea muuta, kun ei ole koko ajan menossa ja tekemässä, Sofia Ylimäki tuumailee.

Veikka Alasaarelalta löytyy lopuksi muisto lapsuudesta:

– Pienenä, kun oltiin mummulassa ja sanottiin, että on tylsää, niin mummu sanoi, että sitten pitää mennä nukkumaan.