Taivaan Isän kämmenellä
Matilda Nissinen
Kun helmikuisena päivänä tuli tieto siitä, että Ukraina on joutunut hyökkäyksen kohteeksi, huomasin pelon ottavan vallan mielessäni. Alkuun seurasin paljon uutisia rintamalta, ja ne tulivat öisin uniin asti.
Pohdin myös paljon sitä, miltä tuntuisi katsella vierestä, kun puoliso lähtisi puolustamaan maamme rajoja tai minkälaisia tehtäviä itse päätyisin tekemään isänmaamme hyväksi. Ajatukset kiersivät kehää, eikä tulevaisuudessa tuntunut olevan muuta kuin häilyvä toive siitä, että sota päättyisi Ukrainan voittoon ja että Suomi saisi pysyä itsenäisenä.
Jumala tietää mitä maapallolla tapahtuu.
Jossakin vaiheessa lakkasin lukemasta uutisia. Koin, etteivät epävarmuus ja ahdistus tulevasta tehneet mielelleni hyvää.
Olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, että minun on turha pelätä sotia tai sitä, kestääkö maapallo ilmastonmuutosta tai muita ihmisen toiminnan aiheuttamia vaikutuksia. Vaikka on tärkeää tehdä omassa arjessaan pieniäkin asioita hyvien elinolojen säilyttämiseksi, on hyvä muistaa, että Jumala tietää mitä maapallolla tapahtuu ja huolehtii omistaan.
On lohdullista ristiä kädet illalla.
On ollut vaikea ymmärtää joidenkin ajatusta siitä, etteivät he halua saattaa lapsia tähän maailmaan, koska se on jo nyt niin paha. Vaikka itselläkin on ajatus siitä, että omia mahdollisia lapsia haluaisi suojella muun muassa koulukiusaamiselta ja muilta haasteilta elämässä, tiedän kuitenkin sisimmässäni, että nekin asiat ovat loppujen lopuksi Taivaan Isän käsissä.
Toisinaan on lohdullista ristiä kädet illalla nukkumaan mennessä ja rukoilla koko maapallolle varjelusta. Sen toiveen myötä olen voinut antaa ainakin hetkeksi kaikki ne omat pelot ja ahdistukset Taivaan Isän kannettaviksi ja huolehdittaviksi.
Kaikki asiat ovat Jumalan sallimuksen varassa.
”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.” (Jer. 29:11–14.)
Osaisimmepa aina luottaa siihen, että Jumala on luvannut pitää meistä huolta, ja että kaikki asiat ovat Jumalan sallimuksen varassa.
Kirjoittaja on orvokkeja takapihan kukkapenkkiin istuttanut haaveilija, joka kaipaa lapsuuden kesiä ja isoisiään.
