Ikätoverit ovat tärkeä tuki uskonelämälle
Teksti: Milena Määttä-Lahtinen
Kuvat: Suviseurojen kuvapalvelu
Suviseurateltta täyttyi lauantai-iltana nuorten laulusta ja keskustelusta. Toisten nuorten läsnäolo rohkaisi uskomaan.
Myrskyisen päivän jälkeen ilma on raikas, erilaisia tunteita väreilevä. Teltassa tuulensuojassa on lämmin. Pehmeä ilta-aurinko valaisee seurateltan kumpuilevaa kattoa samalla, kun paikka toisensa jälkeen täyttyy.
Vuosi vuodelta nuoret haluavat tulla kuuntelemaan Suviseurojen lauantai-illan alustusta. Se on monelle niin tärkeä, että tänä vuonna tapahtumaa on laajennettu myös teltan ulkopuolelle näytön avulla.
Ohjaajat auttavat niitä, jotka etsivät vielä vapaita paikkoja. Sinisillä liiveillä varustettuja ohjaajia on teltassa vajaa parikymmentä. Määrä on tuplattu viime vuodesta. Valvojat pitelevät naruja ovensuissa.
Alustus muodostui kolmesta kirjeestä
Ensimmäisen laulun jälkeen alustaja Matias Muhola aloittaa, ja kertoo lukevansa nuorille kolme kirjettä. Ensimmäinen on onnittelukirje.
– Rakas nuori, joka iloitset uskon lahjasta. Onnittelen sinua. Sinä olet turvasatamassa. Täältä turvasatamasta löytyy sellainen rauha ja ilo, jota ei löydy mistään maailman huvijahdeilta.
Välissä laulettava laulu muistuttaa ajankohtaisesti siitä, miten kaikki on Jumalan kädessä: ”…Herramme purttasi ohjaa. Hän voimallaan myrskynkin tyynnyttää, ja lapsiaan siunaten johtaa.” (SL 284)
Seuraava kirje rohkaisee.
– Jokainen tarvitsee rohkaisua uskon tiellä. Aina ei tunnu siltä, että on turvasatamassa.
Teltassa kuunnellaan hiljaa.
– Ei me omilla voimilla uskota yhtään päivää, ei hyvänä päivänä eikä pahana päivänä, vaan ainoastaan Jumalan voimalla, Muhola rohkaisee nuoria.
Kolmas kirje on kutsukirje.
Niille, jotka ovat vasta törmänneet tähän joukkoon, tai ovat menettäneet lapsuuden uskon, kutsu turvasatamaan on yksinkertainen: tänään saa uskoa synnit anteeksi.
– Nauttikaa nuoruudesta ja elämän lahjoista sillä tavalla, että usko säilyy kaikkein tärkeimpänä asiana, kehottaa Muhola alustusta päätellessään.
Panelistit avaavat keskustelua
Alustuksen jälkeisen laulun aikana puhelimia kohoilee tallentamaan kuviin ja videoihin kaunista, rakasta tunnelmaa.
Keskusteluilta rakentuu kysymysten kautta. Panelistit Eevert Kopperoinen, Aino-Maria Vihelä, Annikki Ristolainen ja Mikael Rahkola puhuvat edessä Timo Poikkimäen juontaessa. Panelistit avaavat keskustelun kunkin kysymyksen osalta.
Puheensorina alkaa voimakkaana keskusteluvuoron siirtyessä penkkeihin. Päät kumartuvat lähemmäs toisiaan. Ohjaajat kiertelevät teltassa, keskustelevat nuorten kanssa eri kysymyksistä.
Muut nuoret tukevat uskossa
Kysyn kahdelta nuorelta, mikä sai heidät tulemaan nuorteniltaan.
– On mukavaa, kun täällä on lähes pelkästään nuoria. Se, että näkee kuinka paljon on muita samanikäisiä uskovaisia, tukee uskoa, kertoo Ulrika Rantala.
Hilla Pitkänen tuli telttaan alustuksen jälkeen samankaltaisista syistä:
– Täällä pääsee keskustelemaan ja näkemään tuttuja.
Yksi keskustelukysymyksistä on: ”mitkä asiat uskossa tuovat turvaa ja rohkaisevat uskomaan?” Pohdimme aihetta yhdessä.
– Turvaa tuo se, että on saanut turvallisen kasvuympäristön, ehjän perheen ja ystäviä, joihin voi luottaa. Se, että tietää, miten paljon usko suojelee maailmalta ja sen armottomuudelta, herättää halun pysyä uskomassa, Rantala pohtii.
Yksin ei tarvitse jaksaa
Keskustelukysymyksiä on myös uskon tunnustamisesta sekä siitä, onko joskus tuntunut siltä, että jonkun toisen asemassa olisi helpompi uskoa.
Rantala toteaa, että jokainen voi tietää vain omat ajatuksensa – muiden pään sisälle on mahdotonta nähdä:
– Kun on joku asia mielen päällä ja katsoo muita, nauravia porukassa olevia, ei sitä näe, miten paha olo jollakin voi olla.
Asioista kannattaa ja pitääkin puhua, etenkin uskon asioista. Yksin ei kukaan uskossa pärjää, jos ei ole lähellä uskovaista ihmistä tarjoamassa evankeliumia.
Lopuksi kaikkia rohkaistaan palaamaan turvasatamaan: uskomaan synnit anteeksi, ja iloitsemaan uskosta yhdessä.
Iltalaulu kohoaa voimakkaana ja kirkkaana. Nuortenilta puhuttelee. Nämä tuntemattomat ihmiset haluavat tulla, laulaa yhdessä. Haluavat uskoa.