”Olethan sinä peili, josta voi peilata arvostavan katseen?”
Teksti ja kuva: Nuori lukiolainen
Kirjoitan, koska tuntuu vahvasti siltä, että tälle tekstille on tarvetta.
Minua on syrjitty ja kiusattu elämässäni niin toisin uskovien kuin uskovaistenkin taholta. Onneksi elämässäni on läheisiä ja turvallisia ihmissuhteitakin. Kiitollinen olen jokaiselle ystävälleni arvokkaasta tuesta.
Haluan ajatella, että usko on elämäni tärkein asia. Toivon ja rukoilen, että jokainen nuori ja aikuinen ajattelisi niin. Lapsi uskoo, hän ei sitä edes mieti. Haluan taivaaseen ja rukoilen sitä myös jokaiselle kiusaajalleni.
Kiusaaminen on jättänyt arvet.
Kiusaaminen on jättänyt arvet, vaikka sitä onkin vaikea myöntää. Olen kuitenkin saanut ammattiapua. Siitä olen Jumalalle ja jokaiselle ammattiauttajalleni kiitollinen.
Miksi siis kirjoitan?
Minulla on kokemus, että evankeliumia kannattaa jakaa. Evankeliumin käyttö molemmin puolin, minua vastaan rikkoneen kanssa, on auttanut minua enemmän kuin yksikään terapiakäynti. Kaikki kiusaajat eivät ole pyytäneet anteeksi, mutta moni on kuitenkin korjannut käytöstään.
Haluankin sanoa jokaiselle nuorelle ja aikuiselle, että evankeliumi auttaa unohtamaan virheet. Anteeksipyytäminen ja -saaminen on lahjaa. Etulahjana olen antanut anteeksi ja jatkanut matkaa. Jumalan aika asioiden sopimiselle on ehkä myöhemmin, kun jokainen osapuoli on valmis siihen.
Kohtaathan samalta viivalta?
Minun kodissani armoa jaettiin usein. Tiedän, että näin ei joka kodissa ole. Saan luottaa, että voin kirjoittaa asioista asioiden nimellä, koska Raamattu ohjaa elämääni ja Raamatun arvojen pohjalta haluan elää. Eivät nämä ole mielipiteitäni, nämä ovat Raamatun pohjalta nousevia arvovalintoja.
Olethan sinä peili, josta voi peilata arvostavan katseen? Katsothan ja tervehdithän lämpimästi? Kohtaathan samalta viivalta? Haluan luottaa, että haluat ihmisille hyvää.
Tässä oli asiani. Ennen kaikkea minulle kuuluu nyt hyvää. Olen kiitollinen jokaisesta päivästäni, jotka ovat olleet osin vaikeita, mutta sitäkin kirkkaammin tulevaisuus verhoilee auringonsäteitään. Haluan vielä sanoa: lämmin halaus sinulle toinen kiusattu nuori.
Jumalan armo saa auttaa kiusaajaakin.
En enää jännitä, nauretaanko minulle, jätetäänkö porukoista pois tai juoruillaanko selkäni takana, sillä Jumalan voima ja armo saa auttaa jokaista kiusaajaakin. Haluan rohkaista tulemaan seuroihin jokaista. Sinne saa tulla ihan aitona, Jumalan luomana yksilönä.
”Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea.” (2. Kor. 1:6.)
