Aiemmin tänä syksynä luin Kapsäkkijuttujen instastorysta ilmoituksen, jossa etsittiin lukijoita SRK:n äänikirjoihin. Juttu kuulosti kiinnostavalta, joten tein ohjeen mukaan ja lähetin sähköpostilla lukunäytteet runokirjasta, nuortenromaanista ja lastenkirjasta. Myöhemmin sain sähköpostia: Minulle olisi käyttöä nuortenkirjan lukijana.
Niinpä sitten istuin eräänä lauantaiaamuna junassa matkalla Helsinkiin, missä äänitykset oli tarkoitus tehdä. En ollut koskaan aiemmin äänittänyt äänikirjoja, radio-ohjelmia tai mitään vastaavaa, joten en tiennyt ollenkaan, mitä odottaa. Fiilis oli odottava ja innostunut.
Pitäähän se nyt syödä kunnolla!
Vajaan viiden tunnin yo-matikan täyteisen junamatkan ja parin kilometrin kävelyn jälkeen saavuin suuren ja vanhan, ruskeatiilisen kerrostalon sisäpihalle. Nousin hissillä entisen tehtaan viidenteen kerrokseen, mistä SRK oli vuokrannut äänitystilan. Rappukäytävässä tuoksui rautatiemuseolle: vanhalle öljylle.
Sisällä minut toivotettiin ystävällisesti tervetulleeksi ja esiteltiin paikkoja. Äänitystilat oli rakennettu vanhaan tehdashalliin ja sisustettu hienosti: nahkasohvia, lasiseinäisiä toimistohuoneita, mustaksi maalattua metallia ja puuta. Paikka oli tilava ja rauhallinen. Meidän käytössämme oli äänitystilan lisäksi aula ja suuri keittiö, jonka jääkaappiin ja pöydälle oli hankittu kaikkea hyvää viinereistä, kekseistä ja viinirypäleistä valmisruokiin ja salaatteihin. Pitäähän se nyt syödä kunnolla!
Lopulta pääsin äänittämään. Alkuun vähän jännitti, kädet meinasivat täristä ja hengästytti, mutta kun pääsin lukemisessa vauhtiin, homma olikin mukavaa! Pienessä äänityshuoneessa vain oli aika kuuma ja huono ilma, minkä takia kurkkua meinasi kutittaa ja happi välillä loppua. Meitä lukijoita oli kuitenkin useampi, joten vuorottelemalla ja tauottamalla päästiin etenemään sujuvasti. Äänittäessä kurkku kuivui ja kipeytyi ja laskinkin, että teetä ja kahvia kului noiden parin päivän aikaan melkein kaksikymmentä kupillista! Illemmalla haettiiin lähipitseriasta pitsaa nälkäisille lukijoille ja äänittäjille.
Oli mukava kuunnella kirjoja, joita ei välttämättä tulisi muuten lukeneeksi.
Lauantain luku-urakka loppui kahdeksan aikaan illalla. Yöksi menin kummitätini luokse Vantaalle. Vaikka näemmekin pari kertaa vuodessa, en ollut käynyt hänen luonaan kylässä melkein kymmeneen vuoteen! Oli siis jo aikakin vierailla. Ilta kului jutellessa, iltapalaa syödessä ja teetä juodessa. Seuraavana aamuna matkustin lähijunalla takaisin Helsinkiin jatkamaan äänitysurakkaa.
Tunnelma oli koko viikonlopun rauhallinen ja rento. Vaikka luettavaa oli paljon, ei missään vaiheessa ollut kiireen tuntua tai suorittamispaineita. Kun yksi luki, me muut juttelimme tai kuuntelimme luettavaa kirjaa. Oli mukava ja kiinnostava kuunnella kirjoja, joita ei välttämättä itse tulisi muuten lukeneeksi. Viikonlopun aikana äänitettiin minun kirjani lisäksi kirjoja Äiti! ja Herran työssä sekä SRK:n vuosikirjaa. Tekstit herättelivät pohtimaan monia uskoon ja tähän aikaan liittyviä asioita. Herran työssä -kirjan kautta oli kiinnostavaa kuulla vanhoillislestadiolaisuuden historiasta Suomessa. Sunnuntain kääntyessä iltaan kaikkia väsytti ja naurua riitti. SRK:n vuosikirja ei ole niitä kaikkein helpompia ääneen luettavia.
Olen aina ja erityisesti tänä syksynä lähtenyt ennakkoluulottomasti mukaan monenlaisiin kiinnostaviin projekteihin. Niinpä olen päässyt kokemaan monenlaisia kiinnostavia juttuja, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut monia hyviä muistoja. Yksittäisten projektien ja tapahtumien kautta minulle on avautunut myös monia uusia mahdollisuuksia. Nytkin SRK:n äänikirjoista vastaava Saara kyseli, että saisiko minun yhteystietojani antaa eteenpäin Kesäseuraradion porukalle. Voi siis olla, että joku kesä tavataan sitten siellä!
Suosittelen lähtemään matalalla kynnyksellä ja avoimin mielin kokeilemaan uuttaa, niin SRK:n kuin muidenkin järjestämiin projekteihin. Voi olla, että pääset kokemaan jotain, mitä et olisi osannut kuvitellakaan.
Oman kirjani sain luettua puoliväliin, mutta tänne on mukava palata uudestaan. (Itse asiassa kirjoitankin tätä blogitekstiä junassa matkalla Helsinkiin toista äänityskertaa varten.)
Juna kolisteli tasaisesti eteenpäin ja pimeä maisema vilahteli ikkunan takana. Vaikka olin koko viikonlopun uskovaisten kanssa ja luettavien kirjojen ja käytyjen keskustelujen kautta uskonasioiden äärellä, oli sunnuntai-iltana ihana pysähtyä vielä junassa nettiseurojen äärelle.
”Nyt herran hyvyydestä,
me saamme riemuita
ja armon kyllyydestä
kiitosta veisata.
Päivinä myötäisinä
ja vaivan täyteisinä
iloitkaa herrassa!”
(VK 330)
