Puhuttelevia vertauskuvia luonnosta
Teksi: Tuomas Myllymäki
Kuva: Jere Hummasti
Raahen alueellinen nuorisotoiminta järjesti syksyn alussa retken Manamansaloon. Yövyimme yhden yön ajan riippumatoissa ja puolijoukkueteltoissa kauniin lammen rannalla. Retkellä halukkaita nuoria pyydettiin tekemään taideteos luonnosta löytyvistä materiaaleista.
Tämä uskovaisia puhutteleva taideteos herätti keskustelua nuorten joukossa. Myös taiteilijat huomasivat teoksen puhuttelevuuden vasta sen valmistuttua kokonaan.
Käpy kuvastaa uskoamme.
Taideteoksen pölkky kuvastaa uskon taakkaa. Se on vaarassa rikkoa herkät sienet, sekä metsän marjat ja sammaleet. Ne taas kuvastavat tämän ajan keskellä matkaa tekeviä nuoria ja heidän tukenaan olevia uskovaisia. Mutta miksi kuorma ei vyöry näiden ylitse ja murskaa mennessään heikkoja metsän aarteita? Puupölkkyä pitää paikoillaan käpy. Käpy kuvastaa meidän uskoamme. Sitä heikkoa uskoa, joka kuitenkin jaksaa kantaa.
Sienet ovat kärsineitä. Niistä puuttuu palasia, eivätkä ne ole oman lajinsa kauniimpia yksilöitä. Ne ovat silti sieniä ja kelpaavat juuri sellaisena kuin ovat. Uskovaisinakaan emme ole täydellisiä. Meissä on paljon vikoja ja virheitä. Meissä on ulkoisesti näkyviä erilaisuuksia, on erilaisia sairauksia ja vaivoja. Joskus tuntuu siltä, että omilla vaivoilla kuormittaa muiden arkea. Kaikesta huolimatta saamme olla iloisia siitä, että meidät on hyväksytty Jumalan valtakuntaan juuri tällaisena kuin olemme.
Jollain on voinut olla elämän varrella vakavia traumoja.
Jotkut taideteoksen puolukoista ovat raakoja. Toiset taas ovat kypsyneet paljon pidemmälle. Meillä jokaisella on erilaisia elämäntilanteita. Se vaikuttaa siihen, millä tavalla ajattelemme ja miten suhtaudumme eri asioihin. Jollain on voinut olla elämän varrella vakavia traumoja tai suuria menetyksiä. Joku toinen on taas saanut kasvaa lapsuuden ilman suuria vastoinkäymisiä. Olemme silti kaikki samanarvoisia. Kelpaamme samaan joukkoon ja omistamme ainakin yhden yhteisen asian. Meillä on usko ja saamme iloita siitä yhdessä.
Puolukoiden seassa on yksi erilainen marja. Se on pehmeämpi ja erivärinen kuin muut. Se on mustikka. Mustikka ei ole puolukoiden keskellä, vaan se jää hieman taka-alalle. Lähes kaikki olemme joskus eläneet mustikan asemassa. On saattanut tulla tunne, että jäämme jostain syystä muiden uskovaisten ulkopuolelle. Saattanut tuntua, että on vääränlainen tämän joukon keskelle.
Kelpaat sellaisena kuin olet.
Koetko sinä poikkeavasi joukosta? Ajatteletko ja koetko terveyteen tai elämiseen liittyviä asioita eri tavalla kuin muut? Onko seksuaalinen suuntautumisesi erilainen kuin pitäisi olla ja taistelet uskovaisena sen asian kanssa? Oletko yksinäinen, ja tuntuu ettet kelpaa muiden seuraan, mutta haluaisit kuitenkin vaeltaa matkaa uskovaisena? On paljon erilaisia asioita, jonka vuoksi helposti voi kokea ulkopuolisuuden tunnetta. Kokea, etten ole hyväksytty mukaan tähän porukkaan.
Voit luottaa, että kelpaat uskovaisena juuri sellaisena kuin olet.
Teoksen sammaleet näyttävät siltä, että kestäisivät mitä vain. Mitä niistä voisi mennä rikki? Sammaleet kuvastavat aikuisia ja vanhuksia nuorten silmin katsottuna. Aikuiset näyttävät siltä, kuin heidän matkantekonsa olisi helppoa ja kivutonta. Vaikka sammalkin on lopulta hauras, pehmeää sammalta vasten marjan on hyvä ja turvallista nojata. Nuorilla pitää olla aikuisten tuki ja turva, mitä vasten voi heikkoina aikoina nojata suuren kuorman ja virheiden alla. Nuoret tarvitsevat myös mummujen ja pappojen tukea ja turvaa matkallaan. Muistakaa puhua nuorille. Muistuttakaa uskon tärkeydestä. Vanhuksen sanat jäävät nuorten mieleen itämään.
Se loi yhteyttä.
Taideteosta täydentää yksi sanomalehden palanen. Se on luonnosta löytynyt roska. Roskassa lukee kipinä. Myös nuorten retkemme toi tämän ajan matkan keskelle kipinää, iloa ja voimaa. Se loi yhteyttä. Saimme hetken ajan virkistäytyä yhdessä keitaalla. Pienten kipinöiden avulla jaksamme paremmin vaeltaa uskovaisten yhteistä matkaa.
