Toisella tavalla merkityksellinen joulu

Sylva Kinnunen

Muistan lapsuuteni jouluista sen taianomaisen tunnelman, kun kaikki olivat kotona pyhävaatteet päällä, koti siisti ja kynttilöidentuoksuinen ja vatsanpohjassa tuntui jännitys pukin tulemisesta ja lahjojen saamisesta. Muistan, että joulupäivänä ajettiin samalla paikkakunnalla olevaan mummilaan ja myöhemmin kauemmas mummolaan.

Ne olivat lapsuuteni yksiä onnellisimmista päivistä. Muistan sen, miten joululomalla sai vain rötvätä ja syödä hyvää ruokaa ja herkkuja siihen asti, että suklaa, kinkku ja lanttulaatikko alkoivat jo tulla korvista ulos. Muistan myös joulukirkon ja seurat, joissa joulukuusi oli seurasalin nurkassa ja sen, että ensimmäisenä adventtina sai laulaa sydämensä pohjasta Hoosiannaa.

Ei lapsuuden taianomaisuus enää tavoita samalla tavalla.

Jossain vaiheessa, en oikeastaan osaa sanoa milloin, jouluissa muuttui jotain. Vaikka edelleen palaan jouluisin muistoissani ja tunnelmassa lapsuuteen ja jouluissa on jotakin muuttumattoman ihmeellistä, ei lapsuuden taianomaisuus enää tavoita samalla tavalla. Kuitenkin joulusta on tullut toisella tavalla merkityksellinen. Lahjojen antamisesta on tullut jopa ihanampaa kuin saamisesta. Tärkeältä tuntuu myös se, että koko perhe ja suku kokoontuvat yhteen.

Rakastan myös jouluvalmistelua. Silloin saa laittaa kystä kyllä ja valmistella kotia juhlaan. Kaapista kaivetaan tietty liina, jota käytetään vain jouluisin, ja olohuoneen nurkkaan koristellaan kuusi. Leivotaan ja paketoidaan lahjoja, paistetaan pipareita ja joulutorttuja kuunnellen joululauluja.

Joulu on merkkipaalu jokaisen vuoden loppupuolella.

Joulu muistuttaa myös ajan kulusta ja on jonkinlainen merkkipaalu jokaisen vuoden loppupuolella. Silloin palaan usein ajatuksissani edelliseen jouluun ja pohdin seuraavaa joulua. Minulle onkin tullut tavaksi kirjoittaa jokaisena jouluyönä päiväkirjamerkintä siitä, mikä tässä joulussa oli erityistä ja mitä haluan siitä muistaa.

Minulle joulussa tärkeimmäksi nousee kuitenkin kiitollisuus siitä, että saan olla uskomassa. Saan hiljentyä ihmettelemään Joulun lasta, ja kaikki arjen kiireet jäävät taakse. Perinteet tuovat pyhyyttä juhlaan: joululauluissa kaikuu Kaikkivaltiaan ääni, adventtikynttilöiden sytyttämisen avulla laskeudutaan pikkuhiljaa Vapahtajamme syntymäjuhlaa kohti ja jouluaattoaamun riisipuuron äärellä luettu jouluevankeliumi auttaa pysähtymään tärkeimmän äärelle.