Opisto. Sillä sanalla on minulle iso merkitys. Sana opisto tuo mieleen rakkaat ihmiset.

Opisto on kuin toinen koti. Paikka jossa itketään ja nauretaan, koetaan sekä pettymyksiä että iloa.

Kun kirjoitan tätä, tulee liikuttunut ja kiitollinen mieli. Kiitos Taivaan Isälle ja opistoystäville. Kiitos perheelle, joka antoi minulle tällaisen mahdollisuuden.

Istun huoneessani sängyllä ja kirjoitan. Opisto loppuu pian. Tuntuu oudolta, kun sitten yhtäkkiä me opistolaiset emme olekaan päivittäin yhdessä. Aika on mennyt nopeasti, mutta niin moneen ihanaan ihmiseen olen tässä ajassa tutustunut.

Olen oppinut täällä paljon. Elämän tärkeitä asioita. Perhe on minulle ollut aina itsestäänselvyys ja olen arvostanut sitä, mutta muuttaessani kotoa pois huomasin paremmin perheen merkityksen ja osaan arvostaa sitä vielä enemmän. Täällä olen oppinut asumista ilman rakkaita vanhempia ja sisaruksia. Olen oppinut ottamaan muita ihmisiä huomioon erityisesti soluasumisessa.

“Vaikeimpinakin hetkinä sä kuljet mun vierellä”, opistolaulussamme sanotaan. Tuo on minulle tärkeä lause. Jokaisella on joskus huono olla. On käsittämättömän suuri rikkaus, että joku on myös niissä vaikeissa asioissa turvana.

Tiedän että monesti mieli palaa opiston turvalliseen ja rakkaudentäyteiseen ilmapiiriin. Mutta opistosta olen saanut mukaani ystäviä, ja toivon, että ystävyys jatkuu elämän loppuun saakka.

Tulin opistoon pienin ja hennoin siivin. Vuoden aikana siivet ovat vahvistuneet paljon. Ne rakentuvat erityisesti perheestä, ystävistä ja uskosta.

Nämä asiat, nämä siivet, kantavat minua läpi elämän.

L.O., Ranuan opisto