Jumalan terve, rakas nuori!

Ajattelin kirjoittaa sinulle kirjeen, koska se tuntui luontevalta tavalta lähestyä tällä tärkeällä asialla. Syksy on tuloillaan ja koulut alkaneet. Sinullakin uusi vuosiluokka taas, ja varmasti paljon uutta opittavaa. Eikö ole aika mielenkiintoista? Vaikka voimiahan se vaatii.

Kyllä siellä koulussa on paljon hyödyllistä tietoa ja oppia — hyviä elämän eväitä! Raamattuluokatkin ovat alkamassa, ja siitä ajattelin sinulle muutamia ajatuksia kirjoittaa.

***

Kun koulussa opiskellaan työtä ja täällä maailmassa elämistä varten, raamattuluokassa se ei ole se pääasia. Siellä opitaan ja pohditaan elämän tärkeimpiä asioita, nimittäin uskomisen asioita. Pohjimmiltaan oikeastaan sitä, miten pysytään uskomassa ja miten päästään taivaaseen – ja mitä Raamattu niistä opettaa.

Raamattuluokassa haetaan myös vastauksia moniin kysymyksiin: Miten pitäisi suhtautua, kun koulussa opetetaan ihmisen syntyneen evoluution ja sattumien tuloksena? Millaista musiikkia uskovaisen on hyvä kuunnella?

Paljon niitä kysymyksiä nuorena onkin! Vaikka se on toisaalta niin onnellista aikaa, silti moni asia saattaa mietityttää, jopa ahdistaakin. Tai ainakin minua mietitytti aikoinaan. Onko sinulla mielessä uskomiseen liittyviä kysymyksiä? Jos on, niin et aivan varmasti ole yksin! Mikä olisikaan turvallisempaa kuin keskustella niistä yhdessä toisten uskovaisten kanssa!

Oli jotenkin turvallisen tuntuista mennä sinne, kun oli ensin ollut koko kouluviikon epäuskoisen maailman keskellä.

***

Tiedätkö mikä minulla tulee mieleen omasta nuoruudestani, kun kävin raamattuluokissa? Oikeastaan aika vähän muistan siitä, mistä siellä puhuttiin. Minulla on jäänyt mieleen noista perjantai-illoista aivan erityisesti uskovaiset kaverit. Silloin tuntui, että kyllä sinne haluaa mennä, kun kaveritkin menee.

Vaikka varmasti omat vanhemmatkin kannustivat sinne lähtemään, niin kyllä kaverit merkkasi silloin vielä enemmän. Oli jotenkin turvallisen tuntuista mennä sinne, kun oli ensin ollut koko kouluviikon epäuskoisen maailman keskellä.

Olivathan ne epäuskoiset kaverit tosi mukavia, mutta eivät ne kaikesta ajatelleet samalla tavalla. Välillä jututkin olivat aika vieraita, vaikka pitikin olla mukamas vähän mukana niissä, kun ei ollut rohkeutta erottua.

Sitten raamattuluokassa sai olla ihan vapaasti ja jutella kavereiden kanssa ilman, että niin erottui joukosta. Sekin oli hyvä, että tutustui muihin uskovaisiin nuoriin, niin tunsi sitten yläasteelle mennessä ja siellä ollessa paremmin.

***

Onko sinulla uskovaisia ystäviä? Se ei ole aivan itsestäänselvyys, ja siitä saat olla kyllä tosi onnellinen, jos on – vaikka yksikin! Kerron sinulle tässä yhden jutun omasta nuoruudestani.

Minulla oli joskus yläasteella ollessa uskominen vaikeaa. Tuntui, että joutuu aina uudestaan ja uudestaan samoihin synteihin. Ja että ei jaksa niitä oikein uskoa enää anteeksikaan, vaikka puhuja saarnasi seuroissa, että ”saa uskoa ihan pyytämättäkin”.

Yhdessä muiden uskovaisten kanssa uskon liekkikin palaa paremmin.

Olin sitten kotona ja lueskelin jotakin SRK:n kirjaa. Olin varmaan jotenkin ahdistuneen näköinen. Äiti taisi huomata sen ja alkoi kysellä, mitä minulla on mielessä. Äiti antoi kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja rohkaisi näin puhumaan, mikä mieltä ahdistaa.

Sain voimaa kertoa ja purkaa sydämellä olevia murheita, ja olo oli sen jälkeen tosi kevyt ja onnellinen. Sitten äiti kertoi minulle esimerkin uskovaisen ystävien merkityksestä.

Takassa oli tuli ja puut paloivat siinä iloisesti. Äiti sanoi: ”Mietipä, miten käy, jos puut erotetaan toisistaan. Silloin ne eivät enää pala iloisesti, vaan tuli alkaa kitumaan ja lopulta sammuu.” Näitä puita äiti vertasi uskovaisiin ihmisiin. Yksin ei jaksa olla uskomassa, vaan kannattaa hakeutua aivan ”kylki kylkeen” uskovaisten ystävien kanssa. Yhdessä muiden uskovaisten kanssa uskon liekkikin palaa paremmin.

Pitäkäähän kavereiden kanssa huoli, että kaikki pysyvät mukana! Jos joku on yksin tai huomaat, että joku ei rohkene lähteä yhteisiin juttuihin, niin pyydä mukaan! Ehdota vaikka yhteistä kyytiä ja lupaa olla hänen kanssaan siellä.

***

Raamattu on tosi tärkeä kirja. Siinä Jumala kertoo meille ihmisille, miten uskomalla pääsee taivaaseen. Siellä on myös rohkaisevia kertomuksia siitä, miten Taivaan Isä voi auttaa tosi vaikeissakin tilanteissa uskovaisia.

Olen ajatellut, että koulukavereiden keskuudessakin voi tulla uskovaiselle aika hankalia paikkoja, kun ei haluaisi osallistua kaikkeen, mihin muut menevät – vaikka illanviettoon. Saattaa hävettää tunnustaa uskoa, kun miettii, mitä ne muut minusta ajattelevat.

Niissä tilanteissa saat pyytää ja rukoilla mielessäsi Jumalalta voimia, ja Taivaan Isä kyllä varmasti auttaa! Se on ihmeellinen voima. Muistat varmaan kuulleesi Daavidista, joka voitti ylivoimaisen vihollisen, tuon valtavan Goljatin.

Daavidin olisi pitänyt järjellä ajatellen hävitä se taistelu, mutta Raamattu kertoo, että hän voitti Jumalan voimalla. Näitä kertomuksia varmaan siellä raamattuluokassakin käydään läpi, ja ne saattavat tulla mieleen jossain vaikeassa tilanteessa.

***

Raamatussakin on muuten kirjeitä. Yksi sellainen tuli mieleen, kun ajattelin sinua. Ajattelin sitä, miten valtavan suuren lahjan olet saanut, kun olet saanut varjeltua uskomassa tähän päivään asti. Olet ehkä ollut syntymästä asti uskomassa. Olet saanut iloita lapsen uskosta ja kulkea vanhempien kanssa seuroissa ja pyhäkoulussa.

Ajattelin sitäkin, että oletkohan kokenut sitä, että uskominen ei olekaan aina aivan yhtä helppoa kuin pienenä lapsena. Näistä ajatuksista minulle tuli mieleen Paavalin kirje Timoteukselle. Paavali oli Jumalan voimakas työmies ja Timoteus hänen nuori ystävänsä Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma” (2. Tim. 1:5).

Ja sitten vähän myöhemmin: ”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.” (2. Tim. 3:14–16.)

Tuossa kirjeessä ja kohdassa oli hyvä muistutus Jumalan sanan merkityksestä. Samalla Paavali muistutti Timoteukselle, että pelastuminen on vain uskon varassa ja siitä kannattaa pitää kiinni. Tuo usko, jonka sinäkin olet saanut lahjaksi, on niin valtava aarre, että sitä ei kannata heittää pois!

Kyllä Taivaan Isä pitää sinustakin huolta.

Nuorena saattaa tulla monenlaisia kiusauksia lähteä kokeilemaan, miltä elämä näyttää maailmassa. Kannattaa silti pysyä tässä joukossa! Kun saa viettää nuoruuden uskovaisten joukossa puhtaalla omallatunnolla, Taivaan Isä varjelee monelta pahalta ja nuoruuden ajalta jää onnelliset muistot. Ja tärkeintä on olla aina lähtövalmiina taivaaseen.

***

En enää pitkästi kirjoita, mutta haluisin silti lopuksi vielä rohkaista, että kyllä Taivaan Isä pitää sinustakin huolta. Raamattuluokissa ja seuroissa Jumala ruokkii uskoasi, että pysyt uskomassa. ”Usko tulee kuulosta” — näinhän Raamatussa sanotaan (Room. 10:17).

Oletko muuten koskaan pysähtynyt miettimään, mitä se meidän uskovaisten kohdalla oikein tarkoittaa? Ajattelen, että vähän niin kuin kasvitkin tarvitsevat jatkuvasti vettä pysyäkseen elossa, meidän uskovaistenkin tarvitsee kuulla aina uudelleen ja uudelleen sitä Jumalan sanan selitystä ja evankeliumia, että epäonnistuneenakin saa uskoa aivan vapaasti.

Nyt lopettelen tämän kirjeen. Oikein mukavaa syksyä ja Jumalan rauhaan!

Lenna Pitkälä

Ps. Kerro vanhemmille terveisiä, että nyt on tärkeä juttu perjantai-illoille, ja että olisi ”taksikuskin” paikka taas auki. Että kalentereihin vain merkintää, niin ei tule muuta menoa siihen.