Kello on tuskin kahdeksan. Ei olisi pitänyt lähteä, mutta kun luvatuksi tuli. Ajatus edessä olevasta päivästä laiskottaa. Kun hoitopäivän jälkeen suljen oven ja käännyn pihalla katsomaan taaksepäin, näen monta iloista päätä ikkunassa. Lasten aitous ja riemu saavat hymyn syttymään kasvoilleni vielä useaan kertaan. Kannatti sittenkin lähteä!

Olen ollut resurssipankin kautta hoitamassa lapsia uskovaisissa perheissä. Olen leikkinyt ja ulkoillut lasten kanssa, siivonnut sekä laittanut ruokaa. Kotona opittujen töiden lisäksi vastaan on tullut aivan uusia asioita, joihin on ollut mielenkiintoista tarttua. Mikään hoitokerta ei ole ollut samanlainen. Uskon, että näistä taidoista ja kokemuksista on hyötyä vielä pitkällä tulevaisuudessa. Ennen toimintaan lupautumista minulla oli joitakin kysymyksiä ja ennakkoluuloja. Vieköhän työ paljon aikaani? Ehdinkö tehdä enää mitään muuta? Miten kaikki käytännössä hoituu?

On mukava nähdä vanhempien kiitollisuus lyhyenkin hoitoajan jälkeen.

En ole joutunut kertaakaan katumaan resurssipankkiin mukaan lähtemistä. On mukava nähdä vanhempien kiitollisuus lyhyenkin hoitoajan jälkeen. Heillä on ollut mahdollisuus keskittyä johonkin muuhun tai saada omaa aikaa. Resurssipankin kautta voi lastenhoidon lisäksi esimerkiksi auttaa vanhuksia tai päästä rippileirille isoseksi. Resurssipankkiin osallistuminen ei vaadi juuri mitään: ainoastaan lomakkeen täyttämisen netissä ja halun auttaa. Tehtävistä on ollut mahdollisuus myös kieltäytyä, jos on ollut jotain muuta ohjelmaa. Toivon, että mahdollisimman moni nuori ottaisi selvää toiminnasta ja lähtisi siihen mukaan.

Kyllä rahaakin on ollut mukava saada, mutta aina hoitopäivän jälkeen minusta tuntuu, että olen saanut rahaa suuremman palkan. Ja kun seuraavan sunnuntain seuroissa puikkelehdin rauhanyhdistyksen kahviossa, tutuksi tulleet lapset tarttuvat hihasta. Kuuluu kysymys: ”Tuutko uuestaan hoitamaan?”