Näin lukion toisen vuoden keväällä tekemistä ja kiirettä on paljon. Välillä tuntuu, että hukun työmäärään ja kaikkeen mukavaan jää aikaa hyvin vähän. Päivät kuluvat koulussa, illat usein läksyissä, palautettavia tehtäviä kirjoittaessa ja sanakokeisiin lukiessa. Ja jossain välissä pitäisi harjoitella lähestyvää laulututkintoa varten. Kuukauden alussa kirjoitin kalenteriini helmikuun ensimmäiselle sivulle:

” Tässä kuussa muista levätä, ottaa rennosti, tehdä kaikkea kivaa yksin ja muiden kanssa, ajatella positiivisesti ja ennen kaikkea nauttia elämästä.

Koulun lisäksi kerkiää kyllä tehdä muutakin. Vaikka se vie aikaa, niin siitä saa voimaa arkeen.”

Mitä enemmän arjessa on tekemistä, sitä enemmän tarvitaan levähdyshetkiä ja sitä mukavaa tekemistä, mikä saa ajatukset pois koulusta ja mistä saa voimaa siihen arjessa jaksamiseen. Niitä arjen keitaita, joista Kapsäkissäkin jokin aika sitten puhuttiin. Nuo keitaat ovat kaikilla erilaisia.

Nauru raikui ja nautimme mukavasta yhdessäolosta.

Kuva: Eerika Perkkiö

Perjantaina koulun jälkeen lähdin kahville ystäväni kanssa. Vaikka olin häntä nähnyt usein, emme kuitenkaan olleet oikeasti jutelleet kahdestaan aivan liian pitkään aikaan. Kahvilan pöydässä käytiin läpi viimeaikojen ilot ja kipeätkin asiat ja aikaa vierähti tunti kuin huomaamatta. Juttu jatkui sen jälkeen vielä toisen tunnin ensin kotimatkalla ja sen jälkeen kerrostalon rappukäytävässä.

Tuo kaksituntinen oli minulle todellinen keidas, ja sain jälleen kerran huomata, kuinka kiitollinen olen siitä, että minulla on tuollainen ystävä. Illalla kämpällemme kokoontui vielä lähialueiden nuoria iltakylään. Nauru raikui ja nautimme mukavasta yhdessäolosta. Minulle ystävien ja kavereiden kanssa ajan viettäminen on yksi parhaista ja tärkeimmistä palautumiskeinoista.

Keskiviikko-illan seuratkin ovat usein kuin keidas viikon keskellä.

Vaikka nautin ihmisten kanssa olemisesta, kuormitun helposti ja tarvitsen siksi paljon hetkiä, milloin voin olla aivan yksin ja ladata akkuja. Kun tuntuu siltä, että kaikkea on liikaa, pakenen omaan huoneeseen kirjan kanssa tai lähden ulos lenkille. Puolikin tuntia hiljaisuudessa, seurana vain omat ajatukset, musiikkia tai hyvä kirja, rauhoittaa ja antaa voimia jaksaa taas arjessa.

Ystävien ja yksinolon lisäksi saan iloa maalaamisesta, laulamisesta ja soittamisesta, luonnossa liikkumisesta ja käsitöistä. Keskiviikko-illan seuratkin ovat usein kuin keidas viikon keskellä. Seurapenkissä istuessani puhetta kuunnellen tai nuorten keskellä laulaen tulee rauhallinen ja turvallinen olo.

Usein pelkkä ajatus siitä, että tulossa on jotain kivaa, auttaa jaksamaan. Siksi suunnittelenkin kaikenlaista, ja vaikken kaikkea kerkeäisikään toteuttaa, saan suunnitelmista voimia ja vastapainoa tavalliselle kouluarjelle.

2020-03-16T12:40:50+02:0016. maaliskuuta 2020|