Taas on se aika
Kuva Martalta
Haluan kirjoittaa tähän blogitekstiin iloisia pohdintoja. Ajatuksia olisi vaikka kuinka paljon, mutta joskus tuntuu vaikealta aloittaa kirjaamaan niitä ylös.
Nyt haluan puhua keväästä, ajan kulumisesta ja jälleennäkemisistä.
Ihan aluksi, kevät. Miten talven aikana on edes mahdollista unohtaa tällainen kauneus? Kun aamulla herää, auringonvalo heijastaa kasteisista lehdistä ja kaikki on niin kirkasta. Tuntuu kuin olisi jotenkin velkaa tälle kaikelle.
Tekisi mieli mennä silittämään jokaista puunrunkoa ja kuiskata sille hiljainen kiitos.
Pian taas juostaan kesälaitumilla.
Kevät on sitä aikaa, kun mieleen palautuu taas, millaista on kävellä kuivalla asfalttitiellä palelematta ja kuulla linnun laulua. Sitä, kun aurinko ei vain käy kyläilemässä kerran viikossa, vaan sen voi jo tuntea iholla. Tämä aika muistuttaa, miltä aito elämä kuulostaa ympärillä.
Talven rauha ja kuolemanhiljaisuus väistyy, vesi ei ole enää kova ja kylmä alusta, vaan oma väreilevä maailmansa täynnä elämää. Luminen hiljaisuus on kyllä tehnyt hyvää, palvellut rauhalla silloin kun pää on täynnä. Yhtä lailla nyt palvelevat kuivat rantakalliot, laineiden loiske, rantakaislikon kahina ja lämmin tuulenvire hiuksissa.
Kävelin illalla kämpälle päin. Olin ollut koululla soittamassa pari tuntia. Ilmassa oli niin paljon erilaisten kasvien tuoksuja ja puhdasta elämää. Se kaikki muistutti lapsuudesta ja kaikesta hyvästä, kaikesta yksinkertaisuudesta ja vapauden tunteesta. Pian taas juostaan kesälaitumilla, juostaan ulkona iltahämärässä huolettomana. Niin kuin lapsena.
Hetkessä syntyvät uudet ideat.
Kevään ja kesän tullessa huomaa senkin, että välillä ajan kulkua ei ymmärrä ollenkaan. Miten talvi tuntuu kestävän ikuisuuden joka vuosi, ja miten yhtäkkiä, muutamassa päivässä kaikki muuttuu niin perinpohjaisesti.
On suurta siunausta, että kevät saapuu juuri silloin, kun koulussa rutistetaan itsestä viimeisetkin voimanrippeet ja tiedon muruset papereille ja tietokoneiden ruuduille. Sen jälkeen kaikki ei olekaan mustaa, harmaata ja valkoista, vaan värejä näkyy kaikkialla minne katsookin.
On helpompi elää silloin, kun aika ei ole vain yksikkö eikä valuutta. Kun aika ei ole sekunteja, minuutteja eikä tunteja. Vaan on hetkiä, joista kaikki koostuu. Hetkiä, tilanteita, sattumuksia, tapahtumia. Hetkessä syntyvät uudet ideat, tyhmätkin sellaiset. Hetkissä on nauru ja ilo, hetkissä on kauneutta ja tunnelmaa. Jos ei katso kelloa, voi sallia hetken kestävän niin pitkäksi kuin haluaa, voi vaikka haaveilla hetken kestävän ikuisesti.
Kun mietin opistoa ja tämän hetken opistolaisia. Miten se aika olikin kuin silmänräpäys. Muistan vuodenvaihteen aikaan ajatelleeni, että ei hätää, vielä on puolet vuodesta jäljellä. Mutta sekin, silmänräpäys. Ehkä menetin siitäkin ajasta hiukkasen murehtimalla sitä, kuinka päivät vähenevät. Varmasti moni voi samaistua siihen asiaan. Murehtimalla jos jollakin saa kulutettua aikansa. Murhe ja huolet tekevät elämästä hidasta. Raamatussa kehotetaan heittämään kaikki huolet Taivaan Isän kannettavaksi. (1. Piet. 5:7) Niin aito ilo ja usko kestää, kannattelee ja ikään kuin antaa siivet.
Myös välien selvittelyt kuuluvat elämään.
Tänä aikana jaksaa ja malttaa päästää irti koulusta ja työstä ja matkustaa ystävien luo ja pääsemme käymään kesäseuroissa. Niihin liittyy jälleennäkemisen riemua ja monenlaisia tunteita.
Jälleennäkeminen voi olla yhtä riemua, iloa ja naurua. Se voi myös olla uudelleen tutustumista, kun ihmiset ajan kuluessa kasvavat ja muuttuvat. Tämä ilmiö on tullut tutuksi, kun suurin osa kymmenestä lapsesta asuu poissa kotoa, ja joskus näkemisen väli voi olla puolikin vuotta. On saanut ihmetellä esimerkiksi, miten joku nuoremmista on kasvanut taas päätä pidemmäksi kuin viimeksi.
Kaikki jälleennäkemiset eivät ole aina helppoja. Jos on tullut riitaa tai erimielisyyksiä, ei ole aina yhtä mukava kohdata. Myös välien selvittelyt kuuluvat elämään. Ihmissuhde kestää kyllä, kun on halu sopia asiat ja puhua välit selviksi.
Muistaisinpa aina sen, että on todella ok ja todella normaalia, ettei ihminen pysy samanlaisena läpi elämän. Muistaisinpa myös sen, että ystävyys ja ystävien välinen side ei ole lyötävissä rikki vain pitkän välimatkan takia.
Sellainen ystävä, jonka kanssa keskusteluyhteys säilyy pitkänkin erossa olon jälkeen, on kullan arvoinen.
Kevät on siitä hyvä esimerkki. Se ei koskaan jätä saapumatta, vaikka on välissä ollut liian kiireinen muistamaan sitä.
