Päässä pyörii paljon ajatuksia, mutta niitä ei saa puettua sanoiksi ja lauseiksi, jotka joku ymmärtäisi. Itsekään ei aina ymmärrä omia ajatuksiaan, koska ne ovat niin ristiriitaisia ja tuntemattomia. Niitä pitää järjettöminä ja miettii, että mistä ihmeestä tuo ajatus tuli mieleeni…Lopulta joku tulee ja kysyy: ”Kerro mitä sulle kuuluu”. Padot aukeaa, ajatukset löytää merkityksensä, saa purettua mielensä ystävälle ja kaikki on taas tosi hyvin.

Ihan pienet asiat voivat auttaa löytämään vastaukset joihinkin kysymyksiin, joita on jo pitkään miettinyt. Voi olla, että joku puhuu juuri siitä aiheesta, jota olet miettinyt, vaikka et ole kysynyt siitä mitään. Vastaus voi tulla seurapuheessa, opettajan opetuksessa, kummin tekstiviestissä, kaverin kanssa puhelimessa jutellessa, raamattuluokassa tai ihan missä vain. Puhuminen auttaa, ei ole heikkoutta – vaan rohkeutta – mennä kysymään joltakin, että voitaisiinko jutella.

Kuvat: Helmi Lepistö

Raamattuluokasta puheenollen: nettiraamattuluokat ja pyhäkoulut alkoivat pyörimään toissa viikolla. Ne löytää täältä samalta Kapsäkkijutut-sivustolta, missä blogitkin on. Toissa perjantaina katsoimme ensimmäisen raamattuluokan, ja se oli kyllä onnistunut kokemus. Aihe oli hyvä, ja sitä käsiteltiin tarpeeksi, mutta ei liikaa. Opettaja oli tarpeeksi rento ja tunnelma oli rauhallinen. Oli mukava, kun raamattuluokassa laulettiin myös pari laulua, niin että taustalla pyöri jokin äänite ja sen mukana laulettiin.