Itse huomaan monesti, että jätän sanomatta ääneen kehun. Saatan ajatella, että onpas hän kaunis/komea, tekipä hän tuon jutun hyvin, hänellä on tänään ihana paita päällä… Harvoin kuitenkaan sanon sitä ääneen. En tiedä, miksi se on niin vaikeaa. Ehkä sitä myös vähän pelkää, että toinen ei ota kehua vastaan.
Mielestäni on inhottavaa, jos aletaan ”väittämään vastaan” sanomalla vaikka: ”no en kyllä oo kaunis”, ”sää oot paljo kauniimpi”, ”tää mun piirustus on ihan hirvee…” Siinä tulee kehujallekin paha mieli ja hän voi ajatella, että ei sitten, en enää kehu häntä. Niin ainakin itselleni on käynyt. Mietin, miksi ei voisi vain kiittää ja sanoa ehkä vastakehun.
Hyväksytäänkö minut, kun olen tämän näköinen?
Joskus mietin, johtuuko tuollainen itsensä haukkuminen huonosta itsetunnosta. Omalla kohdalla on käynyt kyllä niin. Välillä on aikoja, että pidän itseäni paljon muita huonompana. Silloin saattaa se itsensä haukkuminen nousta pinnalle. Olen kyllä yrittänyt petrata siinä, että en ainakaan ääneen itseäni moiti. Omasta mielestäni on surullista kuulla, kun joku mielestäni upea ja ihana ihminen haukkuu ja pitää itseään muita huonompana.
Mun mielestä me kaikki ollaan saman arvoisia, eikä ketään pitäisi ”tuomita” ja arvostella ulkonäön perusteella. Se on väärin! Siitä ne ulkonäköpaineet varmaan tulevatkin ainakin itselleni.
Kehut ei maksa mitään, ne antaa, ei ota.
Tiedän omasta kokemuksestani, että jos itsetunto kerran murskataan ja se laskeutuu nolliin, se on kova työ saada takaisin ylös. Varsinkin murrosiän kieppeillä kun mieli on muutenkin ”sekava” ja keho muuttuu, voi huono itsetunto laskeutua vielä huonommaksi. Niin itselleni kävi. Pikkuhiljaa se nousee ja siinä on kyllä ystävät auttaneet todella paljon. He ovat tsempanneet ja näyttäneet, että kelpaan tällaisena heille, kiitos!
Arvostan ja ihailen todella paljon niitä ihmisiä, jotka uskaltavat olla omia itsejään riippumatta siitä, miltä näyttävät. He pukeutuvat juuri niihin vaatteisiin kuin haluavat, eivätkä mieti liikaa sitä, miltä muut ajattelevat. Ne ihmiset ovat kultaa ja niitä tarvitaan! Olisi ihana, jos joku päivä vielä kaikki ihmiset rakastaisivat itseään edes suurimman osan ajasta ja uskaltaisivat elää vapaana ja onnellisina.
Ehkä jokainen voisi ottaa askeleen lähemmäksi hyvää itsetuntoa alkamalla kehua muita. Se, että kehuu jotakin ihmistä, tuo molemmille hyvän mielen. Kehut ei maksa mitään, ne antaa, ei ota.
Syvällä sisimmässään kaikki ihmiset kaipaavat kehuja.
Miksi ei voi kehua, vaikka taito olisi ollut hallussa jo kymmenen vuotta? Kyllä se kehu silti piristää, ja syvällä sisimmässään kaikki ihmiset kaipaavat kehuja.Oon tosi pitkään halunnut puhuu tästä aiheesta. Mun mielestä tästä puhutaan liian vähän. Nyt yritin kirjoittaa laajalta alueelta, mutta lyhyesti. Mä en halua loukata ketään tällä tekstillä ja tässä on vain mun mielipiteitä!