Teksti: Ilkka Vihelä. Kirjoittaja on Ranuan opiston viestintäpolun opiskelija, joka arvostaa hyvää huumoria ja unta ja jonka sosiaalipatteri kestää noin viisi päivää lataamatta.
Ennen kuin itse pääsin opistoon, kuulin muun muassa serkuilta ja sisaruksilta tarinoita opistosta ja opistoelämästä. Yhteisten lentopallopelien, iltanuotioiden ja laulamisen lisäksi tarinoissa vilahtelevat tasaisin väliajoin yöjuoksut. Yöjuoksuista puhutaan usein positiiviseen sävyyn ja ne nähdään kokemuksena, joka jokaisen kunnon opistolaisen kuuluisi opistovuoden aikana kokea. Yleensä tarinaa kertova hehkuttaa sitä, miten joku teki jotain hauskaa tai sai jonkin hyvän idean. Yleensä myöskin harmitellaan mahdollista kiinnijäämistä tai sitä, miten kiinnijääminen oli lähellä.
Tilanteessa, jossa suurin osa solukavereista on lähdössä yöjuoksulle, voi olla vaikea pysyä kuuliaisena säännöille ja jäädä soluun.
Yöjuoksuihin liittyy jännää tekemistä, ja ensimmäisenä tulee mieleen muissa soluissa kyläily. Motiivi lähteä kahville hiljaisuuden alkamisen jälkeen voi olla esimerkiksi jutustelun jatkaminen siitä, mihin jäätiin, sekä mahdollisuus olla tietyllä porukalla. Myös lähimetsän lenkkipolun varressa sijaitseva laavu houkuttelee yöjuoksijoita. Motiivina toimii niin ikään jutustelu ja hyvä seura. Pimeä syysilta ja nuotion liekki yhdessä luovat hyvää tunnelmaa ja saavat jutun luistamaan. Myös laulaminen onnistuu, koska etäisyys opiston ja laavun välillä on jotakuinkin riittävä.
Jokainen opiskelija kuitenkin tietää, että opiston yhteiset säännöt kieltävät yöjuoksut. Päärakennuksesta pitää olla ulkona kello 21.30 mennessä ja soluissa kuuluu olla viimeistään kello 22.00. Hiljaisuus opistolla alkaa 23.00, ja silloin pitää antaa muille yörauha. Tällaiset säännöt saattavat joskus tuntua rajoittavilta ja turhilta, ja kiusaus rikkoa niitä voi olla kova. Jollekin saattaa tulla tunne, että nyt jää jostain paitsi. Tilanteessa, jossa suurin osa solukavereista on lähdössä yöjuoksulle, voi olla vaikea pysyä kuuliaisena säännöille ja jäädä soluun. Sääntöjä ei kuitenkaan ole annettu opiskelijoiden kiusaksi vaan siksi, että tässä oppilaitoksessa pysyisi järjestys ja elämä täällä olisi sujuvampaa. Ilman näitä sääntöjä opiskelusta ei tulisi mitään, koska suurimmalla osalla opiskelijoista illat venyisi säännöllisesti vielä nykyistäkin pitempään.
Juttujen taso ei yleensä nouse pikkutunneille mennessä.
Useammat aikuiset, joiden kanssa olen asiasta porissut, ovat ilmaisseet huolensa tyttöjen ja poikien välisestä kanssakäymisestä, joka voi muuttua yön tunteina uskovaiselle sopimattomaksi. Nuorena koen, että tämä koskee todennäköisesti vain pientä vähemmistöä täällä opistossa, jos ketään.
Mutta kuten suurin osa nykyisistä ja entisistä nuorista tietää, juttujen taso ei yleensä nouse pikkutunneille mennessä. Yleensä käy lähinnä päinvastoin. Täysin turhille asioille hillitön nauraminen ja asiaton läppä ovat hyviä mittareita siitä, milloin kannattaisi jo lähteä nukkumaan. Toki on myös mahdollista, että jutut pysyvät laadukkaina pitkälle yöhön, mutta yleensä niin käy silloin, kun ollaan jo porukalla oltu koolla esimerkiksi nuotiolla tai vaikkapa pallopelien parissa, eikä silloin, kun porukka kokoontuu vasta iltavalvojien jo lähdettyä nukkumaan, eli joskus yhden jälkeen yöllä.
Jos jokainen käyttäisi yöjuoksuihin kuluneen ajan nukkumiseen, olisi seuraava päivä virkeämpi ja juttujen tasokin olisi yleensä korkeampi. Puujalat olisivat taidokkaammin veistettyjä ja sitä myöten aidosti hauskoja. Myös sosiaalinen jaksaminen paranisi, mikä johtaisi typerien väärinkäsitysten ja kiistojen vähenemiseen. Nukkumalla tarpeeksi teet oman osasi opiston yleisen viihtyvyyden parantamiseen. Kannustan siis kaikkia nykyisiä ja tulevia opistolaisia valitsemaan yöjuoksujen sijaan nukkumisen.
