Tämä herkkyys. Miten suuri lahja se on. Ja suuri taakka. Miten paljon siitä on iloa. Kun onnen hetket saavat melkein kyyneleet silmiin, tekee mieli laulaa ja nauraa, ja on niin kiitollinen olo. Miten kaikki kaunis saa rinnan melkein pakahtumaan. Pienet kukat, linnut, lapset, kauniit pilvet ja kirkkaat vesipisarat saavat hymyn nousemaan huulille.

Joskus väkevät sanat, koskettava runo tai vahvasti kirjoitettu tarina aiheuttavat niin suuria tunteita, että tuntuu etteivät ne oikein mahdu sisälle. Kyyneleet pyrkivät silmiin tai rintaa pakahduttaa. Haluaisi vain jakaa sen kaiken jonkun toisen kanssa. Mutta ei monikaan ymmärrä sitä niin vahvasti. Ei saa siitä samaa iloa.

Kun välittää, välittää niin, että se toisinaan sattuu.

Toisinaan herkkyys on taakka. Silloin, kun pienistä asioista tulee vuoren korkuisia. Kun herkillä tuntosarvilla huomaa kitkaa ihmisten välillä. Tuntee tulevansa torjutuksi tai arvelee, ettei joku pidä minusta. Silloin se kuluttaa voimia. Hiertää mielensyrjää ja väsyttää. Silloin ihmisten kanssa on vaikea olla. Silloin kun välit eivät ole mutkattomat ja helpot.

Ja silloin kun ilkeät sanat, välinpitämättömyys, piikittely ja ajattelemattomat kommentit loukkaavat helposti ja kipeästi. Silloinkin kun niiden sanoja ei varsinaisesti tarkoita niillä pahaa. Kun huomaa paljon, muiden tunteita ja ajatuksia. Kun viha, kauna ja katkeruus satuttavat ja muiden taakat ja tunteet siirtyvät omille harteille. Kun haluaisi lohduttaa kaikkia, mutta ei osaa välttämättä ketään. Kun välittää, välittää niin, että se toisinaan sattuu.

Haluaisi pienen elämän.

Ja silloin, silloin kun lukee synkkää kirjaa. Vaikkapa sitä papin tyttärestä kertovaa. Vahvasti kirjoitettua ja ahdistavaa. Sitä johon jäi vangiksi vielä senkin jälkeen kun oli jo sulkenut kannet. Silloin herkkyys on taakka. Silloin kun puolet päivästä kulkee sumussa, samean veden vankina.Ja silloin kun maailma ahdistaa. Kun uutisia ei halua lukea, koska maailmassa on liikaa pahuutta. Liikaa huonoja uutisia. Liikaa sotia ja kärsimystä. Silloin, kun haluaisi vain käpertyä jonnekin turvaan. Haluaisi pienen elämän. Keltaisen talon ja puutarhan. Omenapuita. Pienet varpaat, kuraiset kasvot ja hymyn, jossa hehkuu auringon lämpö. Pienen elämän ilman uutisia. Jossain, minne maailma ei yllä.

Joskus on hankalaa olla herkkä. Herkkyys ei näy ulos, siitä on vaikea kertoa ja silti se on osana kaikkea. Ajatuksia, tulkintoja, kokemuksia, harrastuksia. Se on osa minua, ilman sitä en olisi minä.

Mutta yleensä herkkyys on lahja, värisivellin Taivaan Isän kädessä. Minä olen saanut niin paljon. Niin suuren elämän. Niin suuret tunteet, etteivät ne joskus meinaa mahtua sisälleni. Siksi minä kirjoitan. Päästän lentoon ajatukset ja tunteet, kirjoitan ylös voimakkaat hetket. Kirjoitan ne suoraan sydämestäni. Minulle asiat ovat paljon, niin paljon.

Sanat minussa pyrkivät ulos
Mutteivät löydä muotoaan
Ja minun rintani pakahtuu
Kun maailma on niin paljon

Nimetöntä palautetta, ideoita ja vapaita ajatuksia voi lähettää tämän linkin kautta.