Liikuntaa hyvän fiiliksen vuoksi
Teksti: Salla-Riina Viljamaa
Juttu on julkaistu kesäkuun Kapsäkissä, jonka aiheena oli liikunta.
Ylivieskalainen Maria Nauha on harrastanut liikuntaa aina. Liikunta on kulkenut mukana läpi peruskoulun ja opiston. Hän pääsi varasijalta Reisjärven kristilliseen opistoon ja opiskeli siellä yrittäjyyslinjalla.
Liikunta toi tervettä vaihtelua sosiaalisesti hektiseen opistoarkeen. Nyt opisto on saatettu päätökseen ja Marian katse on jo lukiossa, mistä on tavoitteena valkolakki.
– Liikun, kun on sellainen fiilis, Maria kertoo.
Hän ei koe paineita liikunnasta, vaan liikkuu liikkumisen ilosta. Ulkonäön muokkaus liikunnalla on Marialle vieras ajatus. Hän liikkuu hyvän fiiliksen vuoksi, mutta myös terveysnäkökulma on mielessä.
– Fyysisen kunnon ylläpito on tärkeää, mutta myös psyykkinen hyvinvointi hyötyy liikunnasta. Ihmiset alkavat ärsyttämään, jos liikuntatauko on kasvanut liian pitkäksi. Tämän huomasin varsinkin opistoarjessa.
Kotoaan Maria kertoo saaneensa liikunnallisen elämäntavan mallin. Kotona on aina kannustettu liikuntaan. Varsinkin hyötyliikunta on näytellyt suurta roolia hänen perheessään.
– Ollaan pyöräilty kouluun, harrastuksiin ja sisarusten kanssa käydään joskus pyörälenkillä. Onpa järjestetty hiihtokilpailutkin perheen kesken, hän kertoo.
Maria on perheensä ainoa tyttö, joten poikaparven keskellä hän on päässyt osalliseksi jääkiekon riemuista. Talvisin hän on höntsäillyt ensin veljien kanssa ulkojäillä ja myöhemmin jäähallilla naisjoukkueissa rennolla harrastusmielellä.
– Korona lopetti jäähallivuorot, joten tilalle tuli enemmän juoksua. Korona on muutenkin vaikuttanut hieman liikkumistottumuksiin. Paljon tekemisiä ja tapaamisia on rajoitettu, niin tylsyys ja tekemisen puute ajaa liikkumaan enemmän.
Kysymykseen uskon ja liikunnan suhteesta Marialla on selkeä vastaus.
– Jos liikunta menee uskon edelle, siitä on silloin haittaa.
Hän myös pohtii, että jos olisi tosi taitava jossain tietyssä lajissa, olisi varmasti kiusauksia lähteä kilpailemaan.
– Siinä täytyisi varmasti miettiä, ja muistuttaa itseään siitä, mikä onkaan elämässä kaikkein tärkeintä.
