Ei aivan tavallinen harrastus
Harrastuksia on monenlaisia. On sellaisia, joita voisi kutsua tavallisiksi, ja sellaisia, jotka ovat vähän erikoisempia tai harvinaisempia, kuten itselläni purjehdus. Harrastuksen määritelmä voi olla omakohtaista. Itse ajattelen, että jos vaikka kiipeilee puissa tai soittaa pianoa epäsäännöllisen säännöllisesti, sen voi laskea harrastukseksi.
Jokainen saa olla oma itsensä.
Kuten jo aiemmin kerroin, harrastan purjehdusta, ja tiedän, että se on harvinaisempi harrastus. On hyvä, jos uskaltaa harrastaa jotain harvinaisempaa lajia, koska jokainen saa olla oma itsensä. Olenkin sitä mieltä, että saa harrastaa mitä vain, niin kauan kuin se ei heikennä uskoa. Tähän liittyen kuulin kesällä omalla rippileirilläni tarinan, jossa jollekin uskovaiselle perheelle purjehduksesta tuli niin tärkeää, että se meni uskon edelle. Purjehdus voi heikentää uskoa, mutta se voi myöskin vahvistaa sitä. Sen parhaita puolia onkin, että vene liikkuu eteenpäin ilman turhan kovaa moottorin ääntä. Silloin pystyy helposti vaikkapa kuuntelemaan seuroja.
Veneenä meillä on monitoimivene Ahven 465 MT, joka liikkuu kätevästi purjeilla, airoilla tai moottorilla. Moottorina meillä on sähkömoottori, joten silloinkaan ei kuulu ääntä, kun sitä käyttää. Veneessä on myös nostoköli, eli vanerinen levy, jonka voi nostaa ylös ja joka mahdollistaa luovimisen, eli vastatuuleen purjehtimisen. Nostokölin avulla rantautuminen on helppoa. Ahven purjehtii hienosti ja on hyvä vene aloittelijoille tai myös kokeneelle purjehtijalle, jos haluaa saada veneen kätevästi omasta rannasta ylös. Purjehduksessa, kuten monessa muussakin harrastuksessa on oma slangi.
Hommasimme Ahvenen viime keväänä. Sitä ennen meillä oli soutuveneessä itsetehty masto ja siihen purjeet. Siinä ei ollut mitään köliä, eli vastatuuleen meneminen oli mahdotonta.
Viikolla 42 oli meillä Kuopiossa syyslomaviikko, joten ehdimme helposti käydä purjehtimassa vähän tavallista pidempiä reissuja. Kävin kahden veljeni kanssa tiistaina Purtosaaren autiotuvassa, ja keskiviikkona lähdin sitten riparitapaamiseen Kuopioon, saaristokaupunkiin. Torstaina riparitapaamisen jälkeen saimme idean lähteä perjantaina uudestaan samaan paikkaan, kun kavereitakin oli kylässä. Lähdimme joskus 12 maissa kohti Purtosaarta, ja tulimme illan hämärtyessä takaisin.
Aina kun on mahdollisuus, haluaa lähteä uudestaan.
Meiltä Purtosaareen tuli luovimisten kanssa 6,5 kilometriä. Takaisin pääsi suurimmalta osalta myötätuulessa, ja matkaa kertyikin paluumatkalla vain noin 5 kilometriä. Molemmilla kerroilla tuuli melkein samasta suunnasta, eli tuulen suunta ei ehtinyt muuttua paljoa.
Purjehdus on vaan niin mukavaa, että aina kun on mahdollisuus, haluaa lähteä uudestaan. Sitä onkin tullut harrastettua omituisemmillakin välineillä, kuten talvella jään päällä potkukelkan ja purjeen kanssa. Tätä kyseistä tekniikkaa kokeiltiin aluksi isolla pressulla kahden potkukelkan välissä.
Tulevaisuudessa ajattelin hankkia isomman veneen, johon tulisi sähkömoottori, eli silloinkaan moottorilla ajamisesta ei kuuluisi ääntä. Haluaisin veneeseen myös kaiutinjärjestelmän esimerkiksi Siionin laulujen tai seurojen kuuntelemista varten. Haluaisin käydä tulevaisuudessa purjeveneellä Huippuvuorilla, Islannissa, siinä samassa Färsaarilla ja ylittää Atlantin.
Purjehduksen lisäksi tykkään soittaa pianoa. Huuliharppua soittelen aina ajan kuluksi.
Eino Saukkonen
