Sydän valoa vasten
Raamattuluokan pitäjä puhuu pitkään nuoresta Joosefista, joka oli onnellinen, kun Jumala on hänen kanssaan. Kun pitäjä lopuksi saarnaa nuorille kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, Sanna painautuu lähelle Annia ja kuiskaa: “Haluatko sinäkin uskoa?”
Anni nyökkää kyyneleet silmissään. Ei hän halunnut mitään niin paljon kuin uskoa, että synnit voi saada anteeksi. Sanna siunaa häntä. Ihmisymmärrystä suurempi rauha laskeutuu Annin sydämeen. Matiaskin haluaa uskoa.
Se koskettaa, miten Jumala kutsuu lapsiansa ja rohkaisee uskomaan.
Minusta tämä katkelma Sydän valoa vasten -kirjasta on hyvin koskettava. Siinä epäuskoiset sisarukset, Anni ja Matias, saavat syntinsä anteeksi ja molemmat haluavat uskoa. Se minua koskettaa ja hämmästyttää, miten Jumala kutsuu omia epäuskoisiakin lapsiansa, ja rohkaisee heitä uskomaan. Kirjassa on paljon koskettavia tarinoita ja kaikki ovat yhtä hyviä, mutta tämä kosketti erityisen paljon kenties siksi, että samaistun Anniin.
Toinen hyvä ja koskettava kirjoitus on Kirje Enkeleistä. Siinä posiolainen Eeva kertoo epäuskoisen ystävänsä Aadan tarinan. Tarinassa Aada miettii Eevan meluisan kodin hiljaista rauhaa, hän saa rippikoulussa parannuksen armon. Tarinan lopussa Aada jää auton alle ja hän pääsee taivaan kotiin.
Kirjassa on neljä kappaletta: Kallio jolle rakennan, Varjele nuoruuteni, Istutan tänään omenapuun ja Aina valoa kohti. Sydän valoa vasten –kirja on itsenäinen jatko-osa 2018 vuonna ilmestyneelle Heidän kanssaan kulje –kirjalle. Molemmissa kirjoissa on SRK:n järjestämien kirjoituskilpailujen kirjoituksia, lisäksi siellä on myös kirjoituksia erikseen pyydetyistä aiheista. Kannustan kaikkia lukemaan tai kuuntelemaan nämä kirjat. Lopuksi kerron omasta kokemuksestani, kuinka nämä kirjat herättivät uskon.
Ristin käteni ja rukoilin Taivaan Isältä voimia uskoon.
Minulla oli vaihe, jolloin usko tuntui merkityksettömältä. Tuntui, että elämä on liian raskas, koska minulla oli anteeksi saamattomia syntejä. Sitten yhtenä iltana olimme tulleet juuri mökiltä Ylläkseltä, kun päähäni pälkähti ajatus, että olin viikko sitten saanut Kuule-sovellukseen tunnukset. Laitoin sieltä kuulumaan jotain yhteislauluja ja mieleni rauhoittui, siihen oli helppo nukahtaa.
Aamulla heräsin myöhään. Oli sunnuntai ja seurat alkoivat yhdeltä. Kun tajusin sen, pomppasin sängystä ja pinkaisin suihkuun. Minulla oli puoli tuntia aikaa syödä ja käydä suihkussa. Tajusin, että seurathan olisivat etänä ja hidastin tahtiani. Ei ollutkaan mihinkään kiire. Kun astelin keittiöön, isä oli jo laittamassa seuroja kuulumaan olohuoneessa.
Otin jääkaapista voin ja juuston ja leipäni paahtimesta, kun tutun Siionin laulun sanat tavoittivat korvani ”Synnin tahroista päästä, pyydän armosi lähteellä vielä”. Silmäni kostuvat. Ristin käteni ja rukoilin Taivaan Isältä voimia uskoon. Seuraavana päivänä kysyin äidiltä, voisiko hän ostaa meille Sydän valoa vasten -kirjan. Kuukauden päästä olin lukenut kirjan ja saanut isosiskoltani lainaan sen aiemman version, Heidän kanssaan kulje, ja lukenut senkin. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että en voi käsittää, mitä siinä epäuskoisessa elämässä on, jonka vaihtaa tähän hiljaiseen rauhaan meluisassa kodissa.
Eemeli paananen
Kuva: Lasse Kokko
