Tähän lauluun on helppo yhtyä
Teksti ja kuva: Helka Laurila
Istun iltapalan jälkeen Ranuan opiston kirjaston sohvalla. Ympäriltä kuuluu jo tutuksi tullutta tasaista hälinää. Joku pelaa biljardia, toinen Unoa. Kuulen jostain kaukaa laulua ja lähden kävelemään kohti aulaa, jossa lauletaan parasta aikaa Ilta saapuu jälleen. Sen sanoma on lohdullinen. Taivaan Isä suojelee meitä yölläkin. Tähän lauluun on helppo yhtyä. Sitä on laulettu jo lukuisina iltoina, mutta tuttuun ja turvalliseen lauluun ei kyllästy. Näin on turvallista lopettaa taas yksi päivä opistossa.
Musiikki on yksi parhaimmista tavoista käsitellä tunteita.
Musiikki merkitsee varmasti meille kaikille jotakin. Toisille sen merkitys on suurempi, toisille pienempi. Minulle musiikin merkitys on tullut viime aikoina melko suureksi. Se auttaa rentoutumaan ja keskittymään paremmin, mutta toimii myös pakokeinona hankalissa tilanteissa. Pääsen jollakin tavalla pois, tai ainakin kauemmaksi, hankalasta tilanteesta, kun kuuntelen rauhoittavaa musiikkia. Jos minua ärsyttää, saatan lähteä soittamaan pianoa. Se auttaa unohtamaan kaiken muun ja keskittymään vain siihen hetkeen. Negatiiviset tunteet laantuvat pikkuhiljaa, jos eivät kokonaan, niin ainakin merkittävästi. Mieltä painavat asiat tuntuvat selkeämmiltä. Olen huomannut, että minulle, niin kuin varmasti monelle muullekin, musiikki on yksi parhaimmista tavoista käsitellä ja purkaa tunteita. Musiikin kuunteleminen yhdistettynä vaikkapa kävelylenkkiin luonnossa on minulle yksi parhaimmista rentoutumiskeinoista.
Muistan yhden hetken peruskoulusta, kun oli ollut tavallista huonompi päivä ja oli paha mieli kaikesta. Silloin oli vähän hukassa, en jaksanut ihmisiä, en oikein ketään tai mitään. Hiljaisuuskin tuntui liian tyhjältä. Silloin ymmärsin ehkä ensimmäistä kertaa musiikin ihmeellisen, rauhoittavan voiman. Lähdin kävelemään luontoon Siionin laulujen soidessa kuulokkeissa. Tuli tunne siitä, ettei ole mitään hätää. Selviäisin kyllä vastoinkäymisistä elämässäni, kunhan vain pysyisin uskomassa. En koskaan olisi yksin. Siitä lähtien musiikki on ollut paljon suuremmassa osassa arjessani.
Vasta rippikoulussa aloin ajatella virsien ja Siionin laulujen sanoja.
En ennen erityisemmin kiinnittänyt huomiota laulujen sanoihin. Minulle oli tärkeämpää, että sävel miellytti korviani. Vasta rippikoulussa aloin ajatella virsien ja Siionin laulujen sanoja, kuinka kaunista ja lohdullista sanomaa ne tuovat. Laulut tuntuvat nykyään entistä kauniimmilta, sanojen ja sävelen yhdistelmä on ihana ja merkityksellinen. Niin sanotusta hyvästä musiikista saa voimaa uskomiseen ja se antaa luottamusta.
Nyt opistossa olen saanut huomata, kuinka musiikki on aivan päivittäinen meidän opistoporukkaa yhdistävä tekijä. Harvassa koulussa saa aloittaa ja lopettaa päivän Siionin lauluilla tai laulaa virsiä kuorossa. Yhdessä laulamisen ilo korostuu opistossa. On aivan mahtavaa nähdä, kuinka laulut yhdistävät meitä uskovaisia ja tuovat uskolle vahvistusta. Saan todistaa aitoa uskomisen iloa laulamisen ja soittamisen kautta, joka ikinen päivä.
