Pappana oli selvästi mukavaa

Teksti ja kuva: Milja Lohi

Kun olin pieni, pyörimme kuin hyrrät olohuoneen matolla. Pappa katseli meidän touhuja ja sanoi ihanan pappamaisella äänellä: “Ei tuu mittään!” Tuli hyvä mieli, kun pappa huomasi meidät. Ja aina hän sanoi meille jotain mukavaa.

Me kävimme papan rantasaunassa, kun meillä ei ollut omaa. Pappa asui niin lähellä. Ja saunan jälkeen me lauloimme hänelle juuri opitun laulun: “Lapsoset ketterät kotihaasta koivusta oksat taittaa. Noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vihdat laittaa.”

Sai kastaa korppuja mielin määrin, eikä tarvinnut harjata hiuksia.

Pappa kalasti paljon kesäisin. Me keräsimme hänelle onkimatoja ja hän maksoi meille vähän palkkaa. Hän kastoi sokerikorppuja kahviin. Äiti oli sanonut, ettei me saatu tehdä niin, ettei sotkettaisi. Mutta pappa sai. Pappana oli selvästi mukavaa: sai kastaa korppuja mielin määrin, eikä tarvinnut harjata hiuksia.

Papan luona käydessä sai aina tikkujäätelöä ja mehua. Vintissä oli mukavaa tehdä tutkimusmatkoja. Se oli täynnä vanhoja esineitä, vaatteita ja kirjoja. Me saimme lainata kirjoja ja vaatteet toimivat hyvin pukuleikissä. Oli myös nukkeja, joilla me saimme leikkiä.

Miten niin vanha mies voi olla lastaan lyhyempi?

Pappa soitti iskälle, jos ei saanut tietokonettaan toimimaan. Silloin iskä lähti auttamaan ja otti meitä lapsiakin mukaan. Iskä löi aina päänsä papan keittiön lamppuun. Pappa ei, koska hän oli selvästi lyhyempi. Minusta se oli hassua. Miten niin vanha mies voi olla lastaan lyhyempi? Sellaisia oli lapsen mietteet.

Pappa tykkäsi keinua puisessa pihakeinussaan. Talvellakin pidettiin huoli, että sinne kulki polku. Siinä hän keinutteli ja lauloi yhtä lempi virsistään: “Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan…”

Pappa sairastui, kun olin kymmenen vuotta. Viimeisen vuotensa hän asui terveyskeskuksessa. “Jumalan terve”, hän sanoi meille, kun tulimme käymään.

Sinä, pappa,

olit vuoroin tuttu ja vieras.

Jännitin tulla luoksesi,

koska en tiennyt,

olitko valmis laulamaan ja juttelemaan

vai olitko nostamassa perunalaatikoita

tai suunnittelemassa tietä olohuoneen poikki.

Ja silloin, kun olit parempana uskoin,

että ehkä vielä pääset takaisin.

Kun isä tuli sinä aamuna

ja kertoi, että olit päässyt kotiin,