Sinulle, suviseuravieras, kirjoitan
Teksti: Ilona M.
Kuva: Suviseurojen kuvapalvelu
Suviseuroihin lähtö voi olla intoa kuplivaa, mahanpohjassa tuntuvaa jännitystä. Voi olla sovittuna jo tapaamisia lipputangoilla – ja keskiviikkona siellä sitten ihmetellään, kun näkyy vielä rivi valkoisia tankoja. Päät pyörivät, etsivät tuttuja ihmisiä. Lopulta saa tervehtiä ja rutistaa ystävää.
Suviseuroihin lähtö voi olla myös raastavaa, jopa ylivoimaiselta tuntuvaa. Löydänkö kaverin? Hyväksytäänkö minut? Jos olet näissä mietteissä, haluan kertoa, että jokainen miettii omaa käytöstään: ”sopiikohan tämä koru tähän paitaan?” tai “mitähän reittiä vaunulle oli lyhin matka?” Ymmärrän täysin mietteesi: tule, ja luota siihen, että muut haluavat tukea sinua. Olet tervetullut mukaan.
Saanhan kuulua joukkoon?
Entä, jos seurustelu on juuri päättynyt? Kohtaanko toisen silti, samalla antaen tilaa? Löydänkö kaveriporukkani uudelleen – missä läheisimmät ystäväni kulkevat nyt? Tunnistan sydäntä kaihertavan huolen: saanhan kuulua joukkoon, omana arvokkaana Luojan luomana yksilönä, virheineni ja onnistumisineni, kaikkineni?
Tunnet ehkä kaipausta ystävästäsi, läheisestäsi tai isovanhemmasta, joka on menehtynyt. On saattanut olla hautajaiset hiljattain, ja suru on vielä itkua ja murhetta – ehkä raastavaa tuskaa. Voit kuitenkin ehkä saada rinnalla kulkijan vierelle, jakamaan palan matkaa kanssasi. On hieman helpompi hengittää.
Yhtä lailla voit tuntea surua jostakusta rakkaasta, joka on luopunut kalleimmasta lahjasta. Ehkä olet kovasti miettien jakanut hänelle kuitenkin Kesäseuraradion linkin, ja toivonut, että hän kaikesta huolimatta kuuntelisi edes vähän. Lähetät ehkä Korkeimman puoleen huokauksia hänen tilastaan, tai sitten pyydät muita rukoilemaan, jos et itse enää jaksa.
Tässä joukossa on tärkeä paikka sinulle.
Voit ehkä olla nuori, joka on kamppaillut terveyden kanssa jo pitkään. Ehkä takana on sairaalajaksoja tai sytostaattihoitoja, mutta nyt on mahdollisuus lähteä Pudasjärvelle. Saat tulla sinne luottavaisena: sinua odotetaan, tässä joukossa on tärkeä paikka sinulle. Et ehkä edes aavista, kuinka moni on kantanut huoliasi Taivaan Isän puoleen.
Sinua ajattelen, ja haluan huomioida erityisesti, joka syystä tai toisesta jäät kotiin, tai olet töissä kesä–heinäkuun vaihteessa. Saat luottaa siihen, että Jumalan lupaukset ovat samat sinulle, joka kuuntelet seuroja Kesäseuraradion välityksellä. Monet seurapuheet isossa teltassa alkavat rukouksella, jossa muistetaan kotiin jääviä. Evankeliumi kuuluu kaikille – sinullekin, joka et vielä sitä usko.
Ps. 139:23–24
“Tutki minut, Jumala,
katso sydämeeni.
Koettele minua,
katso ajatuksiini.
Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä,
ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.”