Armollisuutta ja lempeyttä myös itselle
Teksti: Matilda Nissinen
Elämässäni on ollut muutamia vaiheita, joiden myötä olen kokenut olevani epävarma omasta kehostani. Yläasteikäisenä murrosiän tuomat nopeat muutokset oli vaikea hyväksyä. Painon suhteutuminen kasvupyrähdykseen, lantion leventyminen ja iho-ongelmat, joiden kanssa kamppailin päivittäin.
Mietin jatkuvasti mitä muut ihmiset ajattelivat minusta
Se oli muutenkin ajanjakso, jolloin olin herkillä ja mietin jatkuvasti mitä muut ihmiset ajattelivat minusta tai siitä miltä näytin. Yleinen laihuuden ihannointi ja läheisen ystävän syömishäiriöoireilu toivat omat haasteensa kaiken muun ohessa. Oli vaikea hyväksyä se miltä näytin, enkä osannut ajatella, että Taivaan Isän silmissä olin juuri täydellinen sellaisena, omana itsenäni.
Raskauden myötä epävarmuus omasta kehosta korostui taas tuntemattomien ihmisten kommentoidessa tökerösti, kun koin jo valmiiksi olon tukalaksi jatkuvien muutosten keskellä. Oli hankala iloita omasta raskaudesta, kun samaan aikaan mietti, miten pystyisi pukeutumaan niin, ettei ihmisten katseet eksyisi ensimmäisenä kasvavan vatsan seudulle.
Se kaikki on vahvistanut itsetuntoani
Muutamia vuosia sitten kerroin kesken kuvaustilanteen kuvattavana olevalle tämän näyttävän kauniilta. Sain vastauksen, joka pysäytti. Hän kertoi, ettei kukaan ollut koskaan aiemmin sanonut hänelle niin. Silloin mietin, että ihan jokaisen pitäisi saada kuulla ne sanat edes kerran. Ikään tai sukupuoleen katsomatta.
Koen, että minulle henkilökohtaisesti on ollut tärkeää saada kuulla ystäviltä, perheeltä ja aviopuolisolta, että olen heidän silmissään kaunis. Silloin siihen on ollut myös helpompi uskoa itse. On ollut myös ihana saada kommentteja siitä, millainen ihminen heidän mielestään olen. Se kaikki on vahvistanut itsetuntoani ja positiivista minäkuvaa.
Yritän muistaa kiittää Taivaan Isää terveydestä
Sisimmässäni toivon, että osaisin olla lempeämpi ja armollisempi itseäni ja erityisesti kehoani kohtaan. On ihmeellistä ajatella, mihin kaikkeen se on pystynyt. Ei ole itsestäänselvyys, että olen saanut säilyä terveenä ja että suurempia loukkaantumisia ei ole sattunut kohdalleni. Rukouksissani yritän muistaa kiittää Taivaan Isää myös terveydestä.
”Jo ennen syntymääni, kun uinuin toivona, myös minut lapseksesi jo tunsit, Jumala. Näin laupeuden syli minua ympäröi, kun olit lähempänä kuin äidin sydän löi. Jo idussani sykki elämä ihmeineen. Loit täyden tarkoituksen sen hetkeen jokaiseen. Sinulta oikeuden sain tähän elämään ja kotiin, isänmaahan ja omaan tehtävään.” (SL 132.)
