Armollisuus lisää opiskelun iloa

Teksti: Auri Maaninka, kuva: Markku Karttunen

Oululainen Edla Kinnunen, 16, kokee oppineensa antamaan itselleen armoa opiskeluvaatimuksissaan.

Millainen opiskelija olet ollut?

Olen aina ollut sellainen stressaaja. Alakoulun loppupuolella aloin kirjoittaa muistiinpanoja kokeisiin lukiessani. Nautin itsenäisestä opiskelusta. Mitä enemmän tein töitä, sitä suuremmaksi stressi kuitenkin kasvoi. Pelkäsin unohtavani läksyt kotiin. Halusin onnistua täydellisesti jokaisessa kokeessa.

Liittyykö opiskeluun vertailua?

Koulussa vertailin tosi pitkään kokeiden tuloksia kavereideni kanssa. Yläkoulun alussa oletuksena oli, että minulla olisi luokan paras arvosana lähes joka kokeesta. Yhdeksännelle luokalle vaihdoin koulua. Siinä koulussa opiskelijat panostivat koulunkäyntiin ja arvosanat olivat koko luokkani osalta pääasiassa erinomaisia. Stressi ja vertailu väheni, kun ympärillä oli muitakin samanlaisia opiskelijoita. Sain olla aivan normaali oppilas. Minun ei tarvinnutkaan olla enää paras. Toki kävimme kavereiden kanssa edelleen kokeita yhdessä läpi, mutta ajatus oli muuttunut. Ideana oli oppia virheistä, ei välttää niitä kaikkia. Vertailusta tulikin kannustava ja opettava tekijä, eikä paineiden tuoja.

Miten suhtaudut opiskelemiseen nyt?

Vuosi opistossa on antanut uusia näkökulmia. Päätin, etten ota yhtään lukiokurssia suoritettavaksi tälle vuodelle. Ajattelin keskittyä tämän vuoden eri asioihin. Valinnaisiksi aineiksi on saanut valita juuri niitä asioita, mistä tykkää. Minä valitsin käytännönläheisiä ja pääasiassa ulkona toteutettavia oppiaineita, kuten juoksukoulu ja talviretkeily. Tässä rennossa ympäristössä on helppo sanoa oppineensa antamaan armoa itselleen. Tuleva vuosi lukiossa tulee sen kuitenkin vasta osoittamaan.

Mitä vinkkejä antaisit nuorelle, joka kokee paineita opiskelusta?

Opiskelupaineet eivät ole pelkästään huono asia. Paineet saavat meidät yrittämään enemmän. On kuitenkin tärkeää, että opiskelussa ja elämässä säilyisi ilo. Kokeisiin luku kannattaakin jakaa useammalle päivälle ja etsiä mieluisia opiskelutapoja. Kun stressi tuntuu kasvavan liian suureksi, tekee hyvää sulkea oppikirja, sitoa lenkkareiden nauhat ja lähteä lenkille. Itse olen tykännyt keskustella vanhempien tai siskojen kanssa opiskeltavista aiheista. Silloin saa monesti monenlaisia näkökulmia ja mahdollisesti ymmärtää asiat laajemmin.