Iltarukous on vahvistanut uskoani

 Emma Kokkonen

Kuva: Pixabay

Kun olin pieni, äiti luki minulle ja sisaruksilleni iltaisin iltarukouksen. Oli ihanaa saada laittaa kädet ristiin ja kuulla tutut, lohduttavat sanat. Ollessani kummeillani yötä luimme yhdessä iltarukouksen ja siunasimme toinen toisiamme. Sen jälkeen oli turvallista nukahtaa. Silloin tuntui, että Taivaan Isä ja enkelit ovat lähellä.

Pienestä asti iltarukous on ollut minulle tärkeä. Kasvettuani isommaksi aloin lukea iltarukouksen itse itselleni. Lapsuudesta tuttujen rukousten perään on ollut helppo kertoa mielen päällä olevista asioista ja jättää ne siten Taivaan Isän käsiin. Jos on ollut levoton tai pelokas olo ennen nukahtamista, iltarukous on tuonut rauhaa ja turvaa. Sen jälkeen on ollut helpompi olo alkaa nukkumaan. Olen saanut pyytää voimia, että jaksaisin elämän vaikeissa hetkissä, ja että pysyisin uskomassa. Kun olen pelännyt, olen rukoillut, ettei minua pelottaisi. Sitten olen tuntenut turvaa, kuin Taivaan Isä olisi lähettänyt enkelin vierelleni.

Hän tietää kaikki toiveeni, tarpeeni ja salaisuutenikin.

Luen iltarukouksen usein hiljaa mielessäni. Aiemmin pelkäsin, ettei Taivaan Isä kuulekaan rukouksiani, kun en sano niitä ääneen. Muistan, että asia vaivasi minua paljon. Erään kerran seuroissa kuitenkin puhuttiin rukoilemisesta. Puhuja sanoi, että Jumala kuulee kaikki rukoukset, ne hiljaisimmatkin. Hän kuulee minun sekä kaikkien muidenkin ihmisten rukoukset, ja vastaa niihin, jos niin on tarkoitettu. Ymmärsin, että Jumala kuulee ajatuksenikin. Hän tietää kaikki toiveeni, tarpeeni ja salaisuutenikin. Vaikka en aina osaisi kertoa, mikä mieltä painaa, Taivaan Isä kuitenkin tietää senkin.

Jossain vaiheessa kesken opistovuotta aloimme pitää iltarukouspiirejä ennen kämppiin menoa. Kokoonnuimme ulos rinkiin, luimme yhdessä iltarukoukset ja lauloimme iltalaulun. Tuo perinne oli minulle tärkeä. Oli niin mukavaa kokoontua illan päätteeksi yhteen ja laittaa kädet ristiin. Välillä opistolaisia paikalla oli iso joukko, välillä taas vain muutama. Taivaalla tuikkivat tuhannet tähdet, ja vanhojen kämppien terasseilta hehkui lämmintä valoa. Lopuksi toivotimme toisillemme hyvää yötä ja Jumalanrauhaa. Oli onnellinen ja turvallinen olo, kun siirryimme omiin kämppiimme nukkumaan.

Iltarukous on minulle tärkeä rauhoittumisen hetki.

Koen, että iltarukous on vahvistanut uskoani, sillä se on tuonut minua lähemmäs Jumalaa. Vaikka en enää olekaan pieni, iltarukous on silti minulle tärkeä rauhoittumisen hetki ennen nukkumaanmenoa. Sellainen, jossa saan luottaa oman elämäni iloineen ja suruineen voimakkaamman käsiin. Sen tuoma turva ja rauha ovat säilyneet aina siitä ajasta asti, kun äiti vielä peitteli minut vuoteeseen ja pyysi ristimään kädet. Iltarukouksen luettuani saan nukahtaa turvassa luottaen siihen, että Taivaan Isä varjelee minua.

”Levolle laskeun, Luojani armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi taivaaseen ota tykösi.”

”Rakas Jeesus siunaa meitä anna meille enkeleitä. Siivilläsi meitä peitä älä meitä koskaan heitä.”