Yksinäinen liekki
Ei ole helppoa olla uskovainen epäuskoisten keskellä. Kun kuulee jatkuvasti ympäriltä kritiikkiä meidän uskostamme ja kirosanat toistuvat jokaisessa lauseessa, se uuvuttaa ihan valtavasti.
Ja niin kuin monet uskovaiset ovat sanoneet, kirosanat uhkaavat tarttua ihan liian helposti. Tahtomattaan niistä on tullut arkipäiväinen asia, eikä enää hätkähdä niitä kuullessaan. Tuntuu pahalta kuulla uskovaisten käyttävän kirosanoja, mutta samalla jollakin tapaa ymmärtää kuinka helppoa siihen on lähteä mukaan. Ehkä se kiroilu on myös joillekin tapa näyttää, että kuuluu porukkaan.
On pelottavaa sanoa vastaan.
On myös todella pelottavaa sanoa vastaan, kun kuulee jonkun haukkuvan meitä. Kun kuulee ennakko-oletuksia ja arvoistamme puhutaan todella julmasti, tuntuu helpommalta olla hiljaa. Ehkä suurin pelko on se, että menetän nämä täällä saamani kaverit, jos kerron olevani siitä uskonnosta, jota he vihaavat. Samalla on hyvin raskasta vain kuunnella sanomatta mitään ja ihailenkin niitä ihmisiä ihan valtavasti, joilla on se rohkeus sanoa vastaan ja korjata ennakkoluuloja.
Ehkä se rohkeus kasvaa sen myötä, kun löytää aitoja ystäviä vierelleen. Vaikka koulumaailmassa on kiva, kun on kavereita, niin eipä sitä loppujen lopuksi halua viettää sellaisten ihmisten kanssa aikaa, jotka eivät ole valmiita kuuntelemaan ja myöntämään omia virheitään.
Olen löytänyt yhden uskovaisen tytön luokaltani ja on ollut rohkaisevaa tietää, että en ole yksin kaikkien keskellä. Hänen kanssaan olen käynyt ihania keskusteluja ja sekin antaa voimaa pysyä rohkeasti omana itsenään, kun näkee että toinenkin siihen kykenee.
Olen tyytynyt vain korjaamaan pahimpia ennakkoluuloja.
Toivoisin, että vielä joku päivä uskallan sanoa ääneen sen, että ihmiset ympärillään tietämättään haukkuvat minua. Tällä hetkellä olen tyytynyt vain korjaamaan pahimpia ennakkoluuloja. Voihan se olla, että moni luokallani jo tietää uskostani, mutta olisi helpottavaa sanoa se vielä joskus ääneen näille pahimmille huutelijoille. Ja toivon, että siinä vaiheessa kun suuni avaan, nämä ihmiset ymmärtävät, että eipä me olla muita ihmisiä kummempia. Meidänkin kanssa voi olla kaveri ihan samalla tavalla kuin muidenkin kanssa.
”Uskon tähden olet aina
muukalainen päällä maan.
Kotiin taivaan autuaana
sinut kerran kutsutaan.”
(SL 175: 2.)
Kuvat: Pixabay ja Helmi
