Ennakkoluulot estävät ystävystymistä

Martta Nissinen

Kun olet ystävän seurassa, mietitkö koskaan sitä, mitä tuo ihminen oli sinulle ennen, kun teistä tuli ystävät? Mikä kaikki on muuttunut, jos muistelemme ensi kohtaamista? Sitä, kun loimme toisistamme ensimmäisen kuvan?

Ennakkoluulot ja -oletukset ovat inhimillinen osa meitä. Me arvioimme, voiko uuteen ihmiseen luottaa, mistä hän pitää, mistä ei? Miten hän kohtelee muita ja millaista ilmapiiriä hän luo ympärilleen?

Onko tuo ihminen minunlaiseni?

Itse huomaan käyväni usein tällaisia pohdintoja. Ehkä hieman liian vakavastikin. Huomaamatta käy niin, että peilaa uutta tuttavuutta itseensä. Onko tuo ihminen minunlaiseni? Mitä samaa meissä on? Voisiko tuohon ihmiseen tutustua? Ja liiankin usein päädyn lopputulokseen: ”Tuo ei ole oikein minun tyyppiseni.”

Mutta kun vertaan kertoja, jolloin olisin osannut arvioida uuden ihmisen hyvin, siihen, milloin olen tehnyt virhearvion, jälkimmäinen vaihtoehto on yleisempi.

Kuluneen opistovuoden aikana olen saanut oppia paljon juuri tästä aiheesta. Kun opiston alussa yhtäkkiä ympärilläni oli yli satakunta uutta ja tuntematonta nuorta, joka päivä oli edessä tutustumista ja uusia kohtaamisia. Silloin oli keskityttävä positiivisiin ennakko-oletuksiin ja otettava itseä niskasta kiinni. Ja huomasin pian, ettei uutta ihmissuhdetta määritä vain se, kuinka samanlaisia olemme.

Jokaisella meistä on vastuu siitä, millaista henkeä luomme.

Jokaisella meistä on vastuu siitä, millaista henkeä luomme ja miten puhumme toisista. Uskovaisella nuorella löytyy varmasti kokemus siitä, kuinka uskon takia on leimattu erilaiseksi. Ennakkoluulot suorastaan ympäröivät koko uskovaisten joukkoa. Mitä jos miettisimme siltä kannalta: Emmehän me halua jakaa kielteisiä juttuja tai juoruja toisesta ihmisestä.

Olen opistovuoden edetessä monta monituista kertaa joutunut ”syömään” omat ennakkoluuloni muista ihmisistä. Se on kasvattava kokemus, ja ihan vain sellaisten oivalluksien vuoksi suosittelen opistoon hakemista kaikille. On tärkeää oppia antamaan mahdollisuuksia muille, olivatpa he minkä näköisiä tahansa tai mitkä heidän taustansa ovat. Toisaalta taas niinkin sosiaalisessa arjessa kaipaa myös syvällisiä ja rauhallisia, yksityisiä keskusteluita.

Yritä unohtaa kaikki negatiiviset ennakkoluulot.

Kaikkialla kuulee sen saman lauseen: ”Mene rohkeasti juttelemaan ja ole oma itsesi.” Vaikka se ehkä kuulostaa kliseeltä, se on ihan oikeasti totta. 

Ensi kerralla, kun menet leirille, aloitat uudessa koulussa, Suviseuroissa huomaat jossain yksinäisen tai muuta vastaavaa, yritä unohtaa kaikki negatiiviset ennakkoluulot. Ehkä juuri se kerta, kun päätät mennä juttelemaan, saattaa tuoda sinulle elinikäisen ystävän ja saattomiehen.