Ärsyketulvasta hiljaiseen mäntymetsään

Iita Sarajärvi

Tuijotin YouTuben kuvaketta kyyneleet silmissäni ja sopersin, että kyllä me kohtaisimme vielä. Minä, nykyihminen, olin nimittäin päättänyt olla kuukauden ilman somea. Kesätyöni eläintenhoitajana oli alkanut ja halusin ehtiä tehdä kesän aikana töiden lisäksi muitakin mukavia asioita.

Alussa vieroitusoireet vavisuttivat koko kehoa. Käsi hapuili tyhjää, etsien puhelinta ja nopeita dopamiineja, mutta turhaan. Tätä kesti päivän, sen jälkeen olo helpotti. Työpäivän jälkeen oli aikaa keittää kuusenkerkkäsiirappia, soittaa huilua joen rannassa ja samoilla metsissä yksin tai hevosten kanssa. Luin enemmän kirjoja kuin koskaan, iltaisin oli helppo nukahtaa.

Ajatuksilla oli tilaa tulla ja mennä.

Lyhytvideoiden ärsyketulva vaihtui sellaisen maiseman tuijottamiseen, joka pysyi paikallaan eikä vaihtunut sekunneissa. Tuijotin pieniä aaltoja kajakin laitaa vasten, hiljaista mäntymetsää järven takana, kuulin käen kukkuvan kauempana. Ajatuksilla oli tilaa tulla ja mennä, päässä oli kevyt olo.

Kuukausi oli kulunut ja luvassa oli kokonainen päivä somessa. Aukaisin YouTuben ja tuijotin videoiden kuvakkeita. Sitten suljin puhelimen ja lähdin melomaan. Ei huvittanut nysvätä somessa. Olin tajunnut, miten arvokasta aika on ja itse valitsen, miten sen käytän. Olin lopulta kaksi ja puoli kuukautta ilman somea.

Kesän kokemus unohtui hetkessä

Syksy saapui ja kaupunki opiskeluineen kutsui. No, olinko sitten viisastunut kesän aikana? Ehkä vähän, mutta paljon enemmän en. Kesän aikana tyynen järvenpinnan kaltaisen mielenrauhan saavuttanut yksilö repsahti ja pisti elämänsä ranttaliksi. Joku saattaisi kutsua sitä riippuvuudeksi. Hieno kesän kokemus unohtui hetkessä ja peukalo selasi tuttua liikettä ylös alas vaihtaen lyhytvideoita näytöllä.

Voisin nähdä itseni tekevän sitä joka päivä.

Ai että. Miten ihanaa onkaan lösähtää sängyn pohjalle karkkipussi kainalossa ja tuijottaa koko ilta kahdenkymmenen sentin päästä välkkyvää ruutua, jossa värit, valot ja äänet vaihtuvat. Voisin nähdä itseni tekevän sitä joka päivä ja joku osa minusta olisi varmasti ihan onnellinen.

Minä opettelen. Tänään valitsin lukea illalla kirjaa sen sijaan, että olisin tuijottanut ruutua. En tiedä, mitä valitsen huomenna, koska sitä minulla ei ole. On vain tänään.