Kaunis ja hento kuin peipposen höyhen

Kuva: Seelalta

Seurasin katseellani hanhien auraa nousevaa aurinkoa vasten, ja nappasin kameralla siitä muutaman kuvan. Ihmettelin sitä, kuinka kaunis luonto voikaan olla. Siinä hetkessä kaikki tuntui olevan täydellistä – ellen huomioinut sitä, miten aamun kylmyys hiipi hiljalleen kehooni.

Harrastan lintujen havainnointia, ainakin jos niin voi sanoa. Joskus tuntuu, että harrastuksiksi luetaan vain ne, joita harrastaa joka viikko tiettyyn kellonaikaan. Tämä on kuitenkin harrastus, joka ei katso päivää eikä kelloa tarkalleen. Oon odottanu kevättä pitkän ajan, sitä kun kuulee ja näkee luonnon heräävän ja lintujen tulevan. Tuntuu uskomattomalta, että vihdoin alkaa olla se aika vuodesta, kun hiljalleen muuttolinnut alkavat palata ja aurinko lämmittää kasvoja.

On ihmisiä joille lintu on lintu, ja ihmisiä, joille lintu on paljon enemmän.

Jokainen harrastus taitaa saada jollain tavalla niskaan toisten vihat ja sen, että jotakin ei ymmärretä. Eipä jokaista lajia välttämättä voikaan ymmärtää, jos sitä ei itse harrasta. Toisten mielestä shakki on mahtavaa, kun taas toiset ei ymmärrä, miksi kuluttaa aivosoluja johonkin niin turhanpäiväiseen. Toiset rakastavat hevosia ja ratsastamista, kun taas toiset eivät ymmärrä mitä hienoa siinä on.

Lintujen havainnointi on yksi tällainen harrastus. Me jotka harrastetaan sitä, nähdään se kiehtovana. Se, kuinka jokainen lintulaji on erilainen väriltään, laulultaan, lentotyyliltään ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan. Toiset taas ei ymmärrä sitä, kuinka pikkulinnut voisi erottaa toistaan, tai vaikkapa haukat. On ihmisiä joille lintu on lintu, ja ihmisiä, joille lintu on paljon enemmän.

Taivaan Isä on luonut tämän kaiken, mitä ympärillämme on.

Luonnossa Jumalan luomistyön kauneus ja monipuolisuus korostuu. Joskus, kun sattuu näkemään rinnakkain kaksi ihan erilaista lintua, tulee pohdittua sitä, miten kaikki voikaan olla niin erilaista mutta yhtä aikaa samanlaista. Tulee pohdittua sitä, kuinka Taivaan Isä on luonut tämän kaiken, mitä ympärillämme on.

Lintuja käytetään usein myös vertauskuvina lauluissa ja runoissa. Ne on vertauskuvia esimerkiksi monipuolisuudesta ja vapaudesta, ja niitä käytetään usein viestintuojina. Myös mää oon käyttänyt lintuja vertauskuvana runossani “Arvokas siinä missä muutkin.” Tässä pätkä siitä.

Oli ajatus, ihan vain pieni ja heiveröinen.

Lähes olematon.

Kaunis ja hento kuin pienen peipposen

höyhen.

Silti ajatus – yhtälailla kuin se ajatus, joka oli

vahva kuin merikotkan sulka.

Arvokas siinä missä muutkin:

huomioimatta sitä oliko

heiveröinen taikka vahva

surevainen taikka nauravainen

suuri taikka pieni

äänekäs taikka hiljainen