Se joka pysyy vierellä
Ystävyys – mitä tuo sana pitääkään sisällään? Meidän jokaisen elämään annetaan paljon erilaisia ihmisiä, ja uskovaisen perheen lapsena on saanut nauttia rakkaiden keskellä olemisesta syntymästä tähän päivään.
Elämään annetaan ihmisiä, jotka aiheuttavat pahaa mieltä, jopa surua ja murhetta. Ihmisiä, jotka kulkevat vain hetken vieressä, kunnes jatkavat elämää eri suuntaan. Ja niitä, jotka pysyvät vierellä, rinnalla kulkijoina.
Ystävä ei kaikkoa elämästä.
Mikä tekee ihmisestä ystävän? Ajattelen, että ystävä on ihminen, jolle todella voi kertoa ne kaikista vaikeimmatkin asiat. Ystävä ei kaikkoa elämästä, vaikka tulisi aikoja, jolloin yhteydenpito vähenisi.
Ystävä pysyy tukena, kun on vaikeaa, mutta iloitsee onnistumisista yhdessä. Joillekin ystävyys on kevyempää, yhdessäoloa ja jutustelua. Ystävä voi olla myös ihminen, joka asuu monen tunnin ajomatkan päässä, jota ei näe kovin usein, mutta kun näkee, on ilo suuri.
Minulle annettu muutama rakas ystävä, ja heistä olen kiitollinen Taivaan Isälle. Molemmat tulivat elämääni, kun koin yksinäisyyttä. Kavereita oli, muttei sellaista ystävää, jolle voisi kertoa ne asiat, mitä ei kertoisi kenellekään muulle. Sellaista ystävää, jonka kanssa saa nauraa kippurassa, itkeä naama turvoksissa tai vain olla hiljaa.
Ystävä on lahja, ja ystävyys on lahja. On hyvä hoitaa ystävyyttä monella tavoin. Ystävä huomaa, jos on tarve puhua, ja siunaa pyytämättä. Kun ei jaksaisi itse edes pyytää. Ystävä ei puhu selän takana pahaa. Ystävä ei kadehdi, ei etsi omaa etuaan…
Joillakin on paljon ystäviä, ja se on rikkaus. Itse olen kokenut, että muutama luotettava ystävä on minulle tarpeeksi. Heistä minä kiitän Taivaan Isää. Jokainen ystävä on Jumalan lahja.
Ystävät, Herra anna iloksi tielleni.
Yhteinen usko liittää myös valtakuntaasi.
Suo rohkeutta käydä myös yksinäisen luo,
rakkaudella täytä mieleni, puheeni.
SL 198
Soila Saulio
20-vuotias lähihoitaja, joka neuloo, hiihtää ja kirjoittaa
