Näin tuossa jonkin aikaa sitten Päivämiehessä ilmoituksen kuolleesta pojasta. Tuo poika oli syntynyt 1.5.2005, juuri samana päivänä ja vuonna kuin minä. Se herätti paljon tunteita. Se, että tuo poika oli täysin mun ikäinen, vaikutti ehkä kaikista eniten tunteisiin. Ajattelin, että nyt hänen taistelunsa on ohi. Hän on päässyt sinne, minne me kaikki olemme matkalla. Hänellä ei ole enää koettelemuksia, vaan hän on odottamassa iankaikkista elämää.
Pitäisi osata elää enemmän tässä hetkessä.
Mieleni valtasi haikeus. Itselläni toivottavasti on elämää vielä monta vuotta edessä. Tai sitten muutama päivä. Ei pitäisi ajatella, että tulevaisuus on varmasti tässä maailmassa. Siksi pitäisi osata elää enemmän tässä hetkessä, eikä murheita liikaa tulevaisuudesta. Toivon, että saisin elää pitkän elämän ja toivottavasti mennä naimisiin ja ehkä saisi saada lapsia. Pääsisin toteuttamaan unelmiani. Varmaan joillakin teistä on myös samanlaisia toiveita. Oon mun ystävän kanssa haaveillut tulevaisuudesta ja miettiny, että mitä kaikkea se tuo tullessaan.
Kuva: Helmi Lepistö
Toivottavasti teillä kaikilla on joku, jonka kanssa jakaa huolet ja murheet sekä kaksinkertaistaa elämänilot. Mulla on mun paras ystävä, enkä tiiä mitä tekisin ilman sitä. Hän ei kadehdi, kun mulle tapahtuu jotain kivaa, vaan iloitsee mun kanssa. Hän lohduttaa ja auttaa. Hän on saanut mun itsetuntoa nostettua paljon, sen jälkeen, kun koulukiusaajat sen lyttäsivät muutamia vuosia sitten. Kiitos Kaija <3 Mulla on myös paljon muita ystäviä, joista oon kiitollinen. Sekä mun rakas pikkusisko, joka on todella tärkeä mulle, niin kuin kaikki muutkin mun perheenjäsenet. Mun pikkusisko osaa naurattaa ja saa kaikki huolet vaikuttamaan pienemmiltä. Se on hyvä asia, että en jää liikaa murehtimaan mistään.
Toki myös usko tuo paljon varmuutta elämään. Ei tarvitse pelätä huomista, koska se on Jumalan käsissä. Kuolemaakaan ei tarvitse pelätä, sillä sehän on meille uskovaisille vain hyvä asia. Maalliset murheet loppuu, ja pääsee iankaikkiseen elämään. Tämä teksti on nyt ollut vähän tämmönen sekava, mutta kirjotan aina sitä mitä mieleen tulee. Toivottavasti se ei haittaa 🙂 Palautetta saa edelleen pistää sähköpostiini helmikr.lepisto@gmail.com.
