– Rippikoulussa luettiin Raamattua, kertovat 15-vuotiaat porilaiset Minna Näriäinen ja Kaisa Vuorisalo.
Molemmat kävivät viime kesänä riparin Jämsässä, tosin eri aikaan.
Kaisa muistaa lukeneensa aiemmin Jobin kirjaa.
– Juteltiin siitä joskus iskän kanssa. Sitten luin sitä itekin. Se on kyllä puhutteleva, kun Job menettää elämässään kaiken, Kaisa kertoo.
– Että miksi Jumala testas Jobia. Vaikka en mää kyllä nyt enää ihan tarkkaan muista sitä.
Aina Raamatun tekstiä ei oo kovin helppo ymmärtää.
Minnan mieleen on jäänyt jouluevankeliumi, koska se on jo lapsuudesta tuttuna ja koskettavana toistuva. Jouluevankeliumin sanoma on kummankin tytön mielestä sellainen, jota voisi suositella luettavaksi ja tutkittavaksi ihmiselle, joka haluaisi oppia uskon asioita.
– Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus – niissähän meidän usko on, tytöt sanovat.
Tytöt lukevat paljon. Kaisa haaveili pikkuisena jopa kirjastotädin ammatista. Raamattua ei tule kuitenkaan usein avattua.
– Varmaan siks, kun me käydään seuroissa ja puhujat selittää valmiiksi. Aina Raamatun tekstiä ei oo kovin helppo ymmärtää. Enemmänkin on tullut luettua Kodin kuvaraamattua ja tämmöisiä, Minna ja Kaisa miettivät.
Rippikoulu oli uskoa vahvistava kokemus.
Toisaalta tästäkään ei tarvitse ottaa mitään paineita. Uskomme ei ole kiinni tekstien tutkimisesta.
Niin, riparilla luettiin Raamattua, keskusteltiin, laulettiin. Rippikoulu oli uskoa vahvistava kokemus.
Tyttöjen mielestä parasta oli olla muiden uskovaisten joukossa, tuntea yhteenkuuluvuutta ja saada hyviä ystäviä. Molempien mieli tekisikin opistoon, kun peruskoulu ensi keväänä päättyy.
Teksti ja kuva: Elina Peltomaa
