Muuttuuko kaikki?

Kuva Seelalta

“Oi miksi tiellä Herrani

pelkäisin vaikeroiden?

On hyvä Paimen turvani,

hän kaitsee vartioiden.

Hän meidät osti verellään,

hän sanallaan ja Hengellään

vie kautta kohtaloiden.

Mä tunnen hänen äänensä

ja seuraan kutsuansa.

Hän tuntee kaikki nimeltä,

jokaisen laumassansa.

Hän palauttaa eksyneen

ja syliin ottaa uupuneen,

vie heikot helmassansa.”

Istun kivikirkossa Utsjoella kuuntelemassa seurapuhetta. Itseni lisäksi kuuntelijoita on kirkossa noin kaksikymmentä. On jotenkin outoa kuunnella seurapuhetta ilman taustahälinää ja lasten ääniä. 

Äkkiä huomaankin, että olen todennäköisesti nuorin Jumalan sanan kuulossa oleva täällä ja että tämä on ihan omanlainen paikkansa. Seuraisännän puhe ei ole yhtä virallinen vaan suurpiirteinen, mikä näkyy myös seurojen kaavassa. Lauluja lauletaan lopuksi sen verran kuin tuntuu hyvältä, ja laulut kajahtavatkin niin pienestä joukosta yllättävänkin voimakkaasti. Tuntuu hyvältä taas laulaa joukolla virsiä, tuttuja sanoja ja huomata kaiken olevan taas hyvin.

Muutos on siis ollut iso ja se on myös aiheuttanut suuria tunteita ja vuoristoratoja elämän varrelle.

Viime aikoina on tuntunut, että kaikki on muuttunut. Ympäristö, jossa asun, ihmiset, jotka ovat läsnä arkielämässäni ja arkirutiinit. Yhtäkkiä sen sijaan, että heräisin kotona omasta sängystä ja lähtisin töihin, heräänkin sängystä, joka sijaitsee kaukana kotoa, taikka kotikotoa, koska tämähän on kai kotini nyt. Suurin osa ystävistä ja tutuista on jäänyt monien satojen kilometrien päähän täältä. Seuraan pienen kummipoikani kasvua satunnaisista videoista ja kuvista, vaikka nyt hänkin asuu siellä missä minä asuin ennen. Teimme ikään kuin vaihtokaupat, kun minä muutin pohjoiseen ja he hieman etelämmäksi. 

Vanhempani ja kaikki sisaruksenikin ovat nyt kaukana. Heidän hyvästely muuttoaikana tuntuikin raskaalta, kun tiesin, etten tulisi näkemään heitä pitkään aikaan. Samaan aikaan he ovatkin tulleet taas tärkeämmiksi, ja pienikin kohtaaminen tuntuu aina isolta ja tärkeältä. Muutos on siis ollut iso ja se on myös aiheuttanut suuria tunteita ja vuoristoratoja elämän varrelle. En kuitenkaan ole katunut. Täällä on hyvä olla, uusien ihmisten kanssa, joista toki muutaman ennalta jo tiesin. 

Täällä on tullut totta joistakin sellaisista haaveista, joista ei toisessa elämässä olisi voinut tulla.

Tämä arki ei ole kuitenkaan samanlaista, eikä edes verrattavissa aikaisempaan. Yhtäkkiä olenkin itse vastuussa siitä, mitä milloinkin syön ja milloin käyn kaupassa, sekä siitä, mitä päivittäiseen elämään ja opiskeluun kuuluu. Joku päivä koulun jälkeen en tee muuta kuin opiskelen lisää ja toisena päivänä käyn pyöräilemässä tai juoksemassa. Joskus kiipeän tunturiin tai vaaralle, joskus lähden Norjan puolelle katsomaan maailmaa. Täällä on tullut totta joistakin sellaisista haaveista, joista ei toisessa elämässä olisi voinut tulla.

Olen toki miettinyt tilanteita – mitä jos –, mitä jos olisinkin jäänyt kotiin ja käynyt paikkakunnan lukiota. Mitä jos olisinkin muuttanut arkeni kulkua vain sen verran, että töiden sijaan olisin mennyt läheiseen lukioon. Mitä jos, niin, jos. Se on vain jos, eivätkä nuo kysymykset todennäköisesti koskaan tule löytämään vastausta. Tämä oli päätökseni, ja se muuttaa minua ja lähellä olevia ihmisiä juuri sen mukaan. 

Minulla on edelleen enkeli, joka varjelee minun ja jokaisen täällä olevan kulkua. 

Kirkko ympärilläni ei ole ihan tavallinen, vaan sitä koristavat saamen lipun värit. Penkeillä olevat pehmusteet on kirjottu värikkäiksi, ja alttarikin on koristeltu samoilla väreillä. 

Seurapuhe koskettaa. Puhuja, joka on tullut Oulun alueelta saakka puhumaan, kertoo siitä, kuinka hänkin on onnellinen, että meitä nuoria on niin monta, ja että olemme löytäneet Jumalan sanan ääreen. Kuulen hänen kertovan siitä, kuinka Jumala varjelee meitä, ja että meidän ei tarvitse kulkea yksin.

Huomaankin ajattelevani, että ei kaikki ole muuttunut. Jumalan sana on edelleen sama, virsien ja Siionin laulujen sanat voivat yhä raikua elämässäni, eikä minun tarvitse olla yksin. Minulla on edelleen enkeli, joka varjelee minun ja jokaisen täällä olevan kulkua.