Anna meille enkeleitä
Rukouksen voima on ihmeellinen. Se auttaa jaksamaan, antaa hetken ajatella, pohtia Taivaan Isälle asioita, kiittää, pyytää, rukoilla. Nykyään se vaihdetaan toisinaan mindfullnessiin tai meditaatioon. Nykymaailmassa kun on joidenkin mielestä vähän hölmöä näyttää uskovansa Jumalaan. Pidetään hörhönä, tyhmänä tai ihmisenä, joka ei osaa ajatella omilla aivoillaan. Rukous on kuitenkin vahva voima, suora yhteys Taivaan Isään.
Rukous voi olla iltarukous, kun laitetaan kädet ristiin ja luetaan lapsuudesta tuttu rukous äidin, isän tai sisaruksen kanssa. “Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä, elä meitä koskaan heitä, aamen.” Tuttu ja turvallinen rukous on monelle tärkeä. Minulla on lämpimät muistot siitä, miten jo pienenä tajusin, että vierelleni annetaan enkeli, eikä minun koskaan tarvitse kulkea yksin.
Rukous on aina yhtä voimakas ja vahva.
“Jos saisi voimia…” Rukous voi olla myös huokaus, pieni ajatuksen puolikas Taivaan Isän suuntaan, kun omat voimat ovat lopussa. Kun tuntuu, että elämä on umpikujassa, eikä osaa tehdä päätöksiä. Kun on pulassa, hädässä, ja tuntuu, että on yksin.
Rukous on monesti myös läheisten muistamista. “Anna Taivaan Isä voimia siskolleni… anna perheen vauvan syntyä terveenä… kutsu luoksesi veljeäni…” Kun on peloissaan toisen puolesta, tai huolissaan läheisen tilanteesta, on turvallista kääntyä Jumalan puoleen. Ei tarvitse olla yksin missään tilanteessa.
Rukous on myös kiittämistä. Elämästä, tästä päivästä, auringonpaisteesta, läheisistä, perheestä, uskosta, luonnosta, kodista…Se on aina yhtä voimakas ja vahva. Jumala kuulee heikoimmankin huokauksen. Ja meillä on lupa luottaa siihen, että meille annetaan kaikki tarpeellinen.
Koen, että rukoukseni kuultiin.
Vanhemmiten rukoilu voi tuntua tarpeettomalta tai tuttu tapa unohtua. Kuitenkin aina on lupa kertoa huolet Jumalalle, eikä tarvitse jäädä yksin.
Itselläni on ollut elämässä myös synkempi vaihe, jolloin mieli musteni. Rukous oli monesti ainoa keino, jolla sain oloa helpommaksi. Vaikka tiesin Jumalan näkevän myös ajatukseni, oli turvallinen ja luottavainen olo, kun laittoi kädet ristiin ja hiljaa mielessään pyysi voimia jaksaa seuraavaan päivään. Voimia, että jaksaa luottaa Jumalan johdatukseen.
Usein rukoilin myös sitä, että vanhempani jaksaisivat kulkea rinnallani, ja etteivät ystävät unohda. Koen, että rukoukseni kuultiin. Olen onnellinen siitä, että yhä jaksan uskoa. Päivän kerrallaan. Eikä enempää tarvitsekaan jaksaa.
Kiitos, että rukoukset
monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni
avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni
vapahtavi Poikasi.
Virsi 341
Soila Saulio
Huolehtija, joka yrittää ottaa mallia lapsista ja elää luottavaisin mielin
