Kulunut kesä on ollut monella tapaa erilainen kuin kesäni koskaan aikaisemmin. Minulla ei ollut mitään erityisiä odotuksia – tiesin jääväni opiskelupaikkakunnalle vielä kesäksi, ja toivoin saavani töitä koko kesän ajaksi. Niin ei kuitenkaan käynyt: sain kyllä töitä, mutta vain lyhyemmälle ajalle. Osan kesästä lomailin, ja lisäksi olin rippileirillä isosena. Vaikka lomaani on jäljellä vielä yli kuukausi, muistellessani kulunutta kesää olen hämmästynyt siitä, miten paljon kaikkea hyvää siihen on mahtunut!
Olen saanut iloita ystävistäni. Aiemmat kesälomani olen viettänyt kotipaikkakunnallani, missä aika on kulunut lähinnä perheen parissa. Tänä kesänä olen viettänyt valtavasti aikaa ystävieni kanssa: useat ystäväni viettivät kesälomaansa samalla paikkakunnalla, jolloin tapaaminen oli helppoa. Kesän aikana kerkesimme tehdä monenlaista: pidimme piknikkejä olohuoneen lattialla, kiersimme kirpputoreja, vaihdoimme kuulumisia ja jaoimme keskenämme iloja ja suruja.
Juuri ennen Suviseuroja sain lisää onnen aihetta.
Olen saanut iloita perheestäni. Kesän alussa vietimme lakkiaisiani, jolloin lähes koko perheeni vietti aikaa yhdessä. Sain ensimmäistä kertaa myös jonkun sisarusteni lapsista yökylään asunnolleni aivan yksin: kaksitoistavuotias siskontyttöni yöpyi luonani matkalla mummulasta takaisin kotiin. Kävimme sisarusteni kanssa puistossa, kiertelimme kaupunkia ja laitoimme yhdessä iltapalaa.
Olen saanut iloita myös kummilapsistani: nelivuotiaat kummilapseni ovat keskenään serkuksia, ja vein heidät Suviseuroissa yhdessä syömään jäätelöä. ”Joo, mennään ihan kolmestaan jäätelölle”, totesi kummipoikani riemastuneena kuullessaan suunnitelmasta. Niitä suviseurajäätelöitä muisteltiin vielä myöhemminkin. Nelivuotias on myös hauskaa seuraa sisäleikkipuistossa!
Juuri ennen Suviseuroja sain lisää onnen aihetta: sain opiskelupaikan! Uudelle paikkakunnalle muuttaminen, uudet kämppikset ja yliopistoon meneminen ovat kaikki suuria ja jännittäviä muutoksia, mutta odotan syksyä jo innolla. Koulupaikan saaminen on valtava kiitoksen aihe. Kesän aikana olen saanut useasti hämmästyä siitä, miten monet murehtimani asiat ovat selvinneet kuin itsekseen: opiskelupaikan saamisesta ei mennyt edes kuukautta, kun minulla oli jo asunto ja kämppikset!
Päivän päätteeksi työvaatteeni olivat yltä päältä mutakuorrutteessa.
Kesän aikana kävin myös suurissa seuroissa: Muhoksen Suviseurat ja Ranuan opistoseurat jättivät rakkaita muistoja. Vuosi toisensa jälkeen hämmästelen sitä, miten niin suuressa väkijoukossa voi tuntea niin suurta ja valtavaa turvan tunnetta. Uskovaisten keskellä on hyvä olla, ja on ihanaa, kun seuroja saa kuunnella läpi päivän.
Iloitsin myös kesätyöstäni, jossa pääsin siivoamaan leikkipuistoja, kitkemään kukkapenkkejä ja harventamaan pensaikkoja. En olisi koskaan arvannut, miten paljon tykästyisin siihen työhön! Voikukkien kiskominen juurineen istutusten keskeltä tai puiston käytävien haravoiminen olikin yllättäen oikeasti hauskaa, ja työpäivien aikana tuli oltua paljon ulkona. Mieleenpainuvaa oli myös kitkeminen vesisateessa, kun päivän päätteeksi työvaatteeni olivat yltä päältä mutakuorrutteessa.
Yllättäen päädyin myös isoseksi rippileirille. Olen ollut riparilla isosena myös aiemmin, mutta viime kesän leirin jälkeen ajattelin, että tämä varmaan jää viimeiseksi isosleirikseni. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan löysin itseni jälleen heinäkuussa isoshommista. Koska en ollut ollut leirin talvijaksolla, oli kesäjaksolla koko leirin väki minulle entuudestaan tuntematon. Viikko riitti tutustumiseen kuitenkin oikein hyvin – tunsin saaneeni uusia ystäviä ja ihania muistoja.
Oli helppoa unohtaa arjen murheet, kun niitä ei matkalla kuitenkaan olisi voinut järjestellä.
Kesän aikana toteutimme ystävieni kanssa myös haaveemme yhteisestä reissusta johonkin kansallispuistoon. Matkustimme riippumattojemme kanssa Kolille, jossa vietimme muutaman yön. Päivällä kiipeilimme Kolin huipulle, laitoimme ruokaa nuotion äärellä ja keskustelimme muiden retkeilijöiden kanssa. Iltaisin istuimme Kolin satamassa laiturilla, kirjoittelimme päiväkirjaa ja ihastelimme tyyntä Pielisjärveä. Reissusta mieleen jäi huolettomuus – oli helppoa unohtaa arjen murheet, kun niitä ei matkalla kuitenkaan olisi voinut järjestellä.
Tuntuu siltä, että listaa iloista ja onnen hetkistä voisi jatkaa loputtomiin! Mielen valtaa kiitollisuus siitä, että olen saanut kokea niin paljon kaikkea hyvää. Vaikka kesään on mahtunut suruja ja murheitakin, niin onnen, ilon ja kiitoksen aiheita on ollut valtavasti. Joskus on ehkä tarpeellistakin pohtia, mitä hyvää omassa elämässä on viime aikoina tapahtunut. Silloin voi huomata, miten suuresti omaa elämää on siunattu. Haastankin myös sinut miettimään, millaisia onnenhetkiä sinä olet kokenut kesän aikana!
