Kaksi perhettä on elämän rikkaus
Teksti: Roosa Toppila
Olen 20-vuotias nuori ja saanut kokea elämässäni Jumalan johdatusta päästessäni pienenä uskovaiseen sijaisperheeseen. Sitä kautta olen päässyt osaksi Jumalan valtakuntaa saadessani käydä seuroissa ja uskomisen lahjan.
Usko on auttanut ymmärtämään elämäntilannettani, josta olen kiitollinen, sillä kaikella, mitä minulle on tapahtunut, on tarkoituksensa. Ilman uskoa voisi olla vaikeampi ymmärtää Jumalan johdatusta.
Jumala on antanut minulle ymmärrystä ja ajattelun taitoa käsitellä tätä asiaa. Hän on antanut näkemystä ja kokemusta elämän erilaisista lähtökohdista ja johdattanut elämäni suuntaa niin, että olen saanut löytää uskon.
Minulle ei ole ollut oikeastaan koskaan vaikeaa puhua siitä, millaista on asua sijaisperheessä. En ole mitenkään hävennyt tai vältellyt siitä puhumista, sillä koen, että minulle on annettu voimaa siitä puhumiseen. Olen kokenut tärkeäksi kertoa kysyville, millaista on olla sijaisperheessä.
Minun lisäkseni samassa perheessä on ollut myös muita sijaislapsia. Olemme yhdessä kasvaneet pienestä asti kuin sisarukset, ja heistä on tullut todella tärkeitä minulle – kuin oikeista sisaruksista. Myös sijaisperheen biologiset lapset tuntuvat sisaruksilta. Tässäkin Jumala on johdattanut elämääni niin, että olen saanut kasvaa kuin oikeassa sisarusparvessa.
Pidän biologisiin sukulaisiini yhteyttä ja meillä on säännöllisesti tapaamisia. Suhteeni heihin ovat hyvät, sillä en tunne, että minua kohtaan olisi tehty vääryyttä sijoittamalla minut sijaisperheeseen. Tässäkin Jumala on antanut ymmärrystä ja anteeksiantoa.
Arkielämässä, kavereiden kanssa tai koulussa ollessani elämäntilanteeni ei näy ulospäin. Sijaisperheessä on puhuttu aina avoimesti ja kuunneltu siitä, miten itse näen oman elämäntilanteeni.
Koen, että kaksi perhettä on elämän rikkaus, jonka Jumala on antanut. En ole koskaan kokenut, että olisin joutunut kiusatuksi siksi, että olen kasvanut sijaisperheessä. Ehkä sekin on vaikuttanut siihen, että pystyn itse puhumaan asiasta: olen saanut aitoa ja avointa kiinnostusta osakseni.
Pääsin peruskoulun jälkeen opiskelemaan Ranuan kristilliseen kansanopistoon, mikä oli elämäni ihanimpia ja tärkeimpiä hetkiä. Sain tutustua uskovaisiin kavereihin, rohkeutta ja itsevarmuutta. Opistovuosi on unohtumaton kokemus, joka rikastutti elämääni.
Valmistuin vuosi sitten lähihoitajaksi ja töitä on ollut hyvin. Viime kesänä menimme mieheni kanssa naimisiin ja asumme kotipaikkakunnallani. Haaveissani on, että mieheni kanssa alkaisimme joskus sijaisperheeksi.
Tällä hetkellä olen onnellinen nuori aikuinen, joka on kiitollinen siitä, miten Jumala on johdattanut elämääni.
