Isoskoulutuksessa Jämsässä
Perjantaina 4.3 joukko uskovaisia nuoria pääsi viimein kokoontumaan isoskoulutuksen merkeissä Jämsän opistolle. Olimme odottaneet koulutuksen viimeistä viikonloppua innolla, sillä koronan vuoksi yksi koulutus oli peruuntunut. Vaikka tulimme leirille tuntematta toisiamme kunnolla, ilmapiiri oli alusta alkaen lämmin ja yhteishenki alkoi muodostua nopeasti.
On tärkeää, että isosjoukostakin löytyy monenlaisia ihmisiä.
Isoskoulutuksen tarkoituksena oli valmentaa meitä nuoria isosen tehtävään ja koota meille ”työkalupakki” erilaisia isostehtäviä varten. Leirin aikana kävimme läpi muun muassa aiheita ”miten olen turvallinen isonen” sekä ”isonen, lähellä leiriläistä, osana henkilökuntaa”. Aiheet herättivät paljon keskustelua, ja saimmekin toinen toisiltamme uusia näkökulmia.
Käsittelimme oppitunneilla sitä, kuinka jokainen meistä on erilainen, mutta jokaiselle on siunattu omat vahvuutensa ja lahjansa. Leirillä painotettiin, että esimerkiksi rippileireille tulee paljon erilaisia nuoria, joita varten me isoset olemme. Siksi on tärkeää, että isosjoukostakin löytyy monenlaisia ihmisiä. Voihan olla, että hiljaisemman rippikoululaisen on helpompi lähestyä rauhallista ja hiljaista isosta, kuin sosiaalista ja heittäytyvää persoonaa. Tulimme siihen lopputulokseen, että jokaisen lahjoja ja vahvuuksia tarvitaan, ja jokainen on hyvä isonen aivan omana itsenään.
Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko.
Pohdimme myös isosen vastuuta rippileirillä. Vaikka isonen on osana henkilökuntaa, isosen täytyisi myös pystyä vastaamaan leiriläisten tarpeisiin ja kuunnella heitä. Monelle leiriläiselle isonen voi olla ratkaiseva tekijä esimerkiksi omasta elämästä keskusteltaessa. Meille kuitenkin muistutettiin, että isosen kannattaa kertoa hankalista asioista henkilökunnalle, jotteivat ne jää painamaan myöskään isosta, ja leiriläinen saa varmasti oikeanlaista tukea.
Isoskoulutussisältöjen lisäksi meillä oli keskusteluilta aiheesta ”Sydämen usko”. Illan aikana syntyi turvallinen ilmapiiri, sillä puheenvuoroissa nousi esiin, että vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko. Keskustelimme siitä, miten usko näkyy elämässä, millaista on tunnustaa uskoa esimerkiksi koulukavereille ja mitä seuroissa käyminen merkitsee erityisesti nuorille.
Oli helppo olla uskovainen toisten uskovaisten joukossa.
Eräs nuori sanoi, että etenkin korona-aikana uskovaisten yhteyden merkitys on korostunut. Moni kertoi myös, kuinka seurapuheet tuntuvat usein juuri itselle tarkoitetuilta ja seuroista voi saada vastauksia omiin mielen myllerryksiin. Tärkeimpänä nousi esiin se, miten merkityksellistä on pitää evankeliumia esillä, sillä sen avulla voimme hoitaa ja tukea toinen toistamme uskon matkalla.
Monet sanoivat leirin lopuksi, että erityisesti keskusteluilta oli koskettava ja jäi parhaaksi muistoksi viikonlopulta. Totesimme, että leirillä oli helppo olla uskovainen toisten uskovaisten joukossa.
Seeli Määttä
Kuva: Ari Pelkonen
