Maailman paras kesä

Eemeli Paananen

Kesä. Lämpimät ilmat, serkut, suvikset, ripari, Ranuan seurat, kaverit. Kesämuistot pyörivät mielessäni. Muistan suvisten pitkän kiitoradan jota pitkin pääsi kentälle. Muistan riparin parhaat isoset ja uudet ystävät. Muistan Ranuan seurojen kauppareissut. Muistan kuinka nautin kesästä. Tarviiko edes sanoa, että kesä on parasta? 

Ripari lähti käyntiin melko huonosti

Suviseurat. Viimein monen vuoden odotuksen jälkeen pääsimme Suviseuroihin. Suurista kylteistä luin, missä mikäkin paikka sijaitsee. Kaiuttimista kuului puheita, niin suomeksi kuin tulkattuinakin. Seurakenttä oli koko ajan täynnä ihmisiä, ja jäätelönmyyjiä kierteli ympäriinsä. Kuinka hyvältä tuntuikaan olla taas suviksissa! 

Ripari. Kesän tähtihetket. Ripari lähti käyntiin melko huonosti minun osaltani. En heti lähtenyt tutustumaan uusiin ihmisiin, mikä oli virhe. Jos sinä lukija et ole vielä käynyt rippikoulua, minulla on vinkki: lähde heti kaikkeen mukaan ja pyri olemaan oma itsesi. 

Konfirmaatiopäivänä ajattelin haikeasti että nyt se olisi ohi. Kohta meidät olisi konfirmoitu ja jättäisin hyvästit ystävilleni ja isosille. Tämä tuntui pahalta, mutta samaan aikaan hyvältä. Olisin kyllä toisenkin viikon voinut olla.

Olimme suurella joukolla jokaisen illan

Ranuan opistoseurat. Kävin siellä tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Saimme aivan loistavan paikan heti opiston takana. Pyysin snäppiryhmässä kaveriporukkaamme tulemaan meidän vaunulle. Lähdimme siitä kentälle ja olimmekin siellä melkein koko päivän. Tutustuin sinä ja seuraavana päivänä uuteen ihmiseen. Olimme suurella joukolla jokaisen illan. Muistan ensimmäiset Ranuan seurani varmasti pitkään.

Koulu. Koulun alkua en kyllä totta totisesti odottanut. Tiesin, että kouluun pitäisi panostaa varsinkin näin ysiluokalla, mutta motivaatio oli jossain aivan muualla. Ajatukseni pysyivät kesässä, ja vaikka lämpimät ilmat jatkuvat vielä koulun alun jälkeen, ei se silti ihan kesältä tuntunut, koska kesään kuuluu vapaus. 

Kuva: Pixabay