Mitä tältä kesältä toivoisin?

Kuva Venlalta

Miten näin alkukesän lämmössä onkin usein niin hyvä olla? Tällä hetkellä tuntuu, että kovin moni asia on hyvin. Aurinko lämmittää ihanasti, mutta vaatetuksella voi vielä vaikuttaa siihen, että on juuri sopivan lämmin eikä liian kuuma.

Aivan hetki sitten hiirenkorvat vihersivät vaaleina ja kirkkaina, kunnes luonto sitten yhtäkkiä puhkesi kokonaan värittäen koko maan sävyihinsä. Kuuntelen pääskysen sikermää rantakivellä ja nautin vaaleasta vedestä, joka vielä näin aamutuimaan on täysin tyyni.

Olla vain tässä, kuunnella liplatusta ja istuskella, aivan kiireettä ja nauttia kesälomastaan pääskysen vierellä. Sekin taitaa pitää valosta ja lämmöstä.

Sydän on täynnä toivoa ja odotusta uudesta.

Viime aikoina ja myös edessäpäin siintää paljon juhlaa, häitä ja valmistujaisia, elämän taitekohtia ja ilon aiheita. Olen katsellut ystäviäni alttarilla ja liikuttunut, tuntenut onnea toisten puolesta ja saanut kokea uudelleen murusia oman hääpäiväni tunnelmasta. Niinä hetkinä sitä ei ole missään muualla kuin tässä, läsnä, painaen mieleensä kaikki tunteet, sanat, katseet ja sävelet, kaikki rakkauden ja välittämisen osoitukset, yhdessäolon ja ilonkin.

Alkukesästä sydän on täynnä toivoa ja odotusta uudesta, tietoa siitä, että monet muistot ja matkat vielä odottavat, että löydämme niiden luo.

Kaikki asiat ne vain järjestyivät.

Myös minä valmistuin kuin valmistuinkin lopulta kandiksi, sain kaikki tavoitteena olleet sivuaineopinnot tehtyä ja kesätyökin löytyi, vaikka melko viimetipassa. Sopivampaa kesätyötä en kuitenkaan juuri tähän hetkeen olisi voinut toivoa, enkä tässä kohtaa enää odottanut mitään uusia tilaisuuksia tarjoutuvan. Kaikki asiat ne vain järjestyivät, vaikka ehdin huolehtia jokaisesta niistä monen monituista kertaa viime talven aikana.

Voi osaisitpa ihminen tyytyä siihen, mitä sinulla tässä on. Osaisitpa edes hetken aikaa muistaa näitä kaikkia hienoja asioita. Olisipa sinulla hiven kärsivällisyyttä, tyven tyytyväisyyttä, kunpa et vaatisi koko ajan niin paljon.

Meille annetaan runsaasti ja enemmänkin, ja silti kapuamme etsimään kohti lisää. Kuin mikään ei riittäisi, aina jotakin voisi olla enemmän tai paremmin.

Harvemmin muistan olla kiitollinen.

Onhan se hyväkin, että meillä on tavoitteita ja toiveita, asioita, joita kohti pyrkiä ja jotka tuovat iloa ja mielekkyyttä elämään. Isot ja pienet projektit kuuluvat arkeen ja tekevät siitä täyden. Kuitenkin ne myös herkästi valtaavat itselleen ison siivun ajatuksista, ja vievät tilaa kaiken hyvän näkemiseltä, tyytymiseltä jo olemassa olevaan.

Harvemmin sitä itsekään todella muistan olla kiitollinen. Pienet asiat tuntuvat usein suurilta. Löydän murhetta ja puutetta, huolta ja vaivaa, vaikka joka ilta saan painaa pääni tyynyyn suojaisan katon alla lämpimässä kodissa vailla janoa tai nälkää. Asua maassa, jossa hiirenkorvat saavat kasvaa rauhassa raikkaassa ilmassa ja syksyllä pudotessaan kellua puhtaassa vedessä. Kuinka minua monin tavoin ja vakaalla kädellä kannatellaan, pidetään huolta.

Mitäpä tältä kesältä siis toivoisimme, pääskynen? Ehkä kiitollista mieltä ja tyytyväisyyttä, huoletonta iloa ja luottamusta tulevaan. Ei lapsensa tarvitse surra.