Haavoittuvuuden näyttäminen vaatii rohkeutta

Teksti: Sylva Kinnunen

Kuva: Seela Mankinen

Kuopiolainen Nina Mankinen pohtii pelkoja ja niihin liittyviä monenlaisia syitä.

Minkälaisia pelkoja mielestäsi liittyy nuoren aikuisen ihmissuhteisiin?

Ihmisten lähestyminen pelottaa monia. Siihen saattaa liittyä hylätyksi tulemisen pelko ja samalla yksin jääminen. Saattaa pelottaa myös, osaako olla tarpeeksi hyvä toisille ihmissuhteissa.

Joitakin pelottaa ryhtyä seurustelemaan ja toisia, ettei saakaan puolisoa. Voi pelottaa, että ystävyyssuhteet jäävät seurustellessa ja toiselta puolelta myös, että ystävät unohtavat, koska he seurustelevat.

Haluaisitko jakaa jonkin oman pelkosi ihmissuhteisiin liittyen? Miten olet päässyt siitä eteenpäin?

Suurin ongelma ja pelkoni ihmissuhteissa on ollut se, etten ole uskaltanut avautua ja kertoa kaikkia mieltä painavia asioita läheisimmillekään ystävilleni. Joskus onkin tuntunut, etten ole saanut muodostettua niin läheisiä suhteita kuin olisin halunnut. Asian tiedostettuani ja ajan kuluttua olen oppinut siinä paremmaksi, mutta vasta kun olen alkanut seurustelemaan, olen uskaltanut puhua oikeasti kaikesta.

Osittain puhumisen vaikeuteen voi olla syynä konfliktien pelko ja toisaalta pelko siitä, että entä jos minua pidetään outona, jos kerron omia henkilökohtaisia asioita. Jotenkin se tuntui myös, että menettää jotain, kun avautuu, koska asiat ovat ennen kuuluneet vain itselle. Se tuo kuitenkin vain hyvän mielen, kun voi luottamuksella puhua.

Miksi peloista huolimatta kannattaa tutustua uusiin ihmisiin ja pitää ihmissuhteista kiinni?

Itselleni ainakin ihmissuhteet ovat kaikkein tärkeintä elämässä uskon lisäksi. Ei elämässä selviä ilman ihmisiä, joihin voi tukeutua. Ikinä ei tiedä, miten tärkeä jostain tuntemattomasta ihmisestä saattaa tulla ja monesti tärkeimmätkin ihmissuhteet saattavat syntyä vaan muutaman sanan kohtaamisesta. Etenkin seurustellessa on tärkeää pitää huolta myös ystävyyssuhteista, koska niitäkin tarvitsee, vaikka olisikin kumppani rinnalla.

Haluaisin kehottaa luottamaan ystäviin ja siihen, että Jumala antaa sellaisia ihmisiä ympärille, jotka ovat aidosti tukena ja luottamuksen arvoisia.

Mitä haluaisit sanoa yksinäiselle nuorelle, jota jännittää tai pelottaa lähestyä toisia?

Kannattaa mennä seuroihin, nuorteniltoihin ja iltakyliin, vaikkei tuntisi ketään. Siellä ollaan tiiviisti ja keskustellaan, joten tutustuminen on helpompaa. Jännitystä voi helpottaa esimerkiksi ottamalla sisaruksen mukaan, niin ei tarvitse mennä yksin. Olisi myös tärkeää, että nuoret pyytäisivät mukaan yksin olevia.

Olen itse ollut pienempänä todella ujo ja pelännyt sosiaalisia tilanteita ja uusia ihmisiä. Toisaalta olen nykyään ja silloinkin olin puhelias, kunhan pääsin tutuksi ihmisten kanssa.

Jumalalta voi ja kannattaa myös rukoilla ystäviä ja uskallusta lähestyä ihmisiä.