Ihan liian ihana

Istun yksin käytävällä. Yritän keskittyä tehtävään, mutta se on mahdotonta sen jälkeen, kun olen huomannut sinut siellä toisessa päässä käytävää. Kävelet lähemmäs ja hymyilet, kun meidän katseemme kohtaavat. Hymy karkaa myös minun huuliltani ja onnistun sopertamaan vastauksen tervehdykseen. Sinulla ei ole kiire pois, jäät hetkeksi rauhassa juttelemaan. Sisälläni tuntuu lämpimältä, kun saan olla siinä hetken kanssasi. 

Miten toinen voikaan olla niin ihana? En ymmärrä omaa päätäni. Miksi just tämä ihminen on saanut mun mielen sekaisin? Eihän mun edes pitänyt ihastua. Mutta ei omia tunteitaan voi määräillä. Uskottelin niin pitkään itselleni, että ollaan vaan kavereita, mutta lopulta oli pakko myöntää, ettei se pelkästään sitä ollut. Tuntuu kuin sytyttäisit pienen lyhdyn palamaan sisälläni pelkällä läsnäolollasi. 

Entä, jos se toinen ei tunnekaan samalla tavalla?

Mutta entä, jos se toinen ei tunnekaan samalla tavalla? Tämä ajatus pyörii jopa liian usein mielessä. Niin kuin ei omia tunteita, niin ei voi myöskään toisen tunteita voi määräillä tai päättää. Joskus on tilanteita, jolloin se toinen osapuoli ei ole samanlailla kiinnostunut ja näkee toisen pelkästään ystävänä. Maailma ei kaadu, vaikka näin kävisi. Jumala johdattaa jokaiselle sen oikean puolison, jos hän on niin suunnitellut. Itse kerran ihastuin hyvän ystäväni kanssa samaan poikaan ja siinä ei käynyt kovinkaan hyvin. Onneksi sentään minun ja ystäväni välit eivät siitä pahasti kärsineet, mutta en kyllä ole tuolle pojalle sen jälkeen puhunut. 

Mutta silloin, jos toinen on myös ihastunut, kaikki on aivan ihanaa. Silloin ei näe muuta, kun vain sen toisen ihmisen. Tuntuu, että voisi mennä sen ihmisen kanssa vaikka naimisiin. Mahassa ja mielessä kuplii ja on vaikeaa pysyä paikoillaan, kun on vaan niin iloinen. 

Ajatukset ja tunteet saattavat heitellä nuoruudessa aika paljon.

Seurustelun aloittaminen ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista. Siihen vaaditaan paljon enemmän kuin vain se, että tykkää toisesta. Seurustelussa pitää olla valmis kantamaan suhdetta ja pitämään siitä huolta. Myös rehellisyys ja avoin keskustelu sekä yhdessä sovitut rajat ovat tärkeitä. Lisäksi se, että uskovaisilla seurustelu tähtää aina avioliittoon, joten sen aloittaminen liian nuorena tai liian varhaisessa vaiheessa on hieman riskialtista, koska ajatukset ja tunteet saattavat heitellä nuoruudessa aika paljon.

Kun nyt pohdin tätä itse, niin sanoisin, etten tiedä haluaisinko vielä seurustella. Se on kuitenkin niin iso asia. Toivon, että Jumala antaa oikean ajan ja siunauksen seurusteluun myös minun kohdallani. 

Opistossa ollessa olen huomannut, että jos viettää paljon aikaa jonkun pojan kanssa, niin muut helposti ajattelevat, että niillä olisi jotain juttua menossa. Ja tietenkin niin voi myös olla, mutta he voivat olla myös vain ystäviä. Loppujen lopuksi se on jokaisen henkilökohtainen asia, kenen kanssa viettää aikaa ja kenestä tykkää. Itsekin olen joutunut näiden “juorujen” kohteeksi ja se tuntuu todella inhottavalta, jos oikeasti se henkilö on vain hyvä kaveri.