Itsensä tunteminen ja itsetunto

Kuva: Martalta

Lueskelin kämpällä yhtenä päivänä opistosta saamaani kehusydäntä. Siihen muut opistolaiset ovat kirjoittaneet minulle hyviä asioita, kehuja ja terveisiä. Luin niitä yksi kerrallaan, ja pakostakin mietin, että olenko minä tosiaan tuota kaikkea, mitä muut ovat kirjoittaneet? Mitä, jos muut näkisivät minussa sellaisen ihmisen, joka en oikeasti ole? Mitä, jos en tunnistaisikaan noita piirteitä, vaan niistä kävisi ilmi, että olen esittänyt jotain aivan toista ihmistä?

Mutta onneksi minä tunnistan. Käytöksestä ja omista ulostuloista muut huomaavat sen, millainen ihminen olen. Millaisia periaatteita ja arvoja ja mielipiteitä minulla on. Minä olen sellainen, josta huomaa helposti mitä ajattelen tai tunnen. Olen aina tiennyt, että henkiset tuntemukset, stressi, onnellisuus, väsymys ja ilo, kaikki tuo näkyy minusta fyysisesti. Ja annan sen olla niin. Se on osa minua. Jos yrittäisin yhtäkkiä muuttua siitä joksikin muuksi, peitellä sitä, en onnistuisi huijaamaan ketään. En edes itseäni.

Enkä lähde piilottelemaan sitä, vaikka en aina olekaan ihan sinut asian kanssa. Joskus temperamentti ei palvele itseä eikä toisia, vaan aiheuttaa mielipahaa, väärinkäsityksiä ja eripuraa. Esimerkiksi, kun tulen väsyneenä koulusta tai harrastuksesta kotiin, usein olen hiljaa tai murahdan jotain tympeällä äänellä, kun toinen tervehtii iloisesti. Vaikka eihän toinen ole minulle mitään pahaa tehnyt.

Itsensä tuntemalla voi myös välttää pahoja sanoja ja huonoa käytöstä.

Hyvän itsetuntemuksen omaavaa ihmistä on useimmiten helppo lähestyä. Sellaisesta, joka on avoin, itsevarma ja sinut itsensä kanssa, tulee luotettava olo. Itsevarma ihminen on myös helpommin ystävällinen muille. Eihän sellaisen, joka tietää oman arvonsa, tarvitse olla tahallaan epäystävällinen, tai painaa muita alaspäin nostaakseen itseään. Senkin olen kokenut. Suureksi häpeäkseni olen joskus ollut kiusaaja toiselle ihmiselle. Se on ollut seurausta huonosta itsetunnosta ja häpeästä, jota yrittää piilotella. Se ei silti koskaan oikeuta toimimaan väärin.

Kun tietää, mitkä asiat saavat iloiseksi ja mitkä ärsyttävät, omien luonteenpiirteiden ja temperamentin kanssa on helpompi tulla sinuiksi. Itsensä tuntemalla voi myös välttää pahoja sanoja ja huonoa käytöstä. Jokainen mokaa joskus, mutta siitä mitä minä teen tai sanon, ei kukaan muu ole vastuussa kuin minä itse. Kun minua suututtaa tai ärsyttää, osaisinpa tunnistaa sen ennen kuin se ottaa minusta vallan ja puran sen johonkin toiseen ihmiseen. Se on inhimillistä, mutta ei tosiaankaan parhain keino käsitellä tunteita.

Kun on hyvä itsetuntemus, haluaa myös helpommin tietää ja tuntea oman ympäristönsä. On varmuutta ja rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin. On taitoa asettua toisen asemaan ja peilata itseään toisesta. On kiinnostusta oppia uutta, koska ymmärtää sen olevan tärkeää.

Sellainen ihmissuhde on arvokas, missä toista kannustetaan aidosti.

Kun tuntee itsensä, tietää heikkoutensa ja vahvuutensa. Tietää, missä on hyvä ja missä ei niin hyvä, mitä voisi kehittää ja mihin on potentiaalia. Siihen liittyy myös tyytyväisyys itseensä ja taito olla kadehtimatta toista. Sellainen ihmissuhde on arvokas, missä toista kannustetaan aidosti ja tuodaan esille sekä vahvuuksia että heikkouksia. Se parantaa itsetuntoa ja itsetuntemusta. Itsetuntemusta on myös se, että tiedän, millaiset ihmiset ja ihmissuhteet ovat minulle hyväksi ja mitkä eivät.

Lenkillä käydessäni kuuntelin Kuulesta podcastia, jossa vieraan kanssa keskusteltiin ulkonäöstä. Ulkonäkö, tuo tärkeä, nykymaailmassa turhankin tärkeä osa identiteettiä, josta pidetään huolta ja jota arvostetaan. No, ainakin sellaisesta maailmasta minä unelmoin, jossa sitä arvostettaisiin ehdoitta, ei vasta sitten, kun se on tietynlainen. Tai vasta sitten kun sitä on muokattu kuvitteellisten kauneusihanteiden mukaiseksi.

Sitäkin olen joutunut opettelemaan oikein pitkän kaavan kautta, että millaisilla silmillä katson peilissä olevaa ihmistä ja kuinka puhun itselleni. Se on ollut tärkeä osa itseeni tutustumista. Joskus kun on ollut ihan hukassa, on täytynyt ikään kuin esittäytyä itselleen uudestaan.

Armollisuus itseä kohtaan on tärkeää.

Samalla opin elämään omien piirteideni kanssa sopusoinnussa. Haluan tuntea sen ihmisen, joksi Taivaan Isä minut on luonut. Harjoittelen sitä, että jonkin vastoinkäymisen, mokan tai vaikka epäonnistuneen konsertin jälkeen osaisin katsoa peiliin myötätunnolla sen sijaan, että sättisin ja inhoaisin itseäni. Armollisuus itseä kohtaan on tärkeää. Minun kokemukseni on, että kaikkein helpointa on elää, kun välittää itsestään oikealla tavalla.

Itseensä tutustuminen on mielenkiintoinen matka. Minusta psykologia on muutenkin mielenkiintoista. Tykkään seurata, miten reagoin erilaisiin asioihin, sanoihin, tunnelmiin, ihmisiin, ärsykkeisiin, miten kovaa stressiä siedän, ja milloin on levättävä. Milloin olen vapautunut, mitkä ovat minulle arjen energianlähteitä. Kaikki tuo tieto on korvaamatonta.

Yksi merkityksellinen asia oli jonkin aikaa kestävä unettomuus. Siinä oli yksi esimerkki, miksi on tärkeää kuunnella omaa kehoa ja mieltä. Unettomat yöt ovat edelleen satunnaisesti kiusana, mutta nykyisin osaan toimia kun sellainen tulee. Yleensä auttaa, kun sanon itselleni muutaman kerran: “Älä huoli, ne on vain ajatuksia.”

On tärkeää kuunnella ja keskustella, antaa tilaa muidenkin näkemyksille.

Tiedän minulle läheisimpien ihmisten tuntevan minut tosi hyvin, melkein läpikotaisin. Siltikään en pidä siitä, jos joku kuvittelee tietävänsä täsmälleen mitä mieltä olen jostain. Joskus olen saanut kokemuksen, että kanssani ei haluta keskustella jostain aiheesta, koska minun mielipiteeni muka tiedetään jo, eikä siitä tykätä. Esimerkiksi eriävät uskonkäsitykset voivat olla esteenä keskustelulle.

Voi olla tilanteita, joissa toisten ihmisten näkemykset ja mielipiteet vaikuttavat niin vahvasti omiini, että olen jo aivan hukassa siitä mitä mieltä todella olen. Hukassa omalta itseltäni. On tärkeää kuunnella ja keskustella, antaa tilaa muidenkin näkemyksille. Kuitenkaan ei tarvitse antaa muille ihmisille valtaa siitä, mikä itselle on tärkeää. Itse kuitenkin tiedän paremmin omat ajatukseni ja arvoni, elänhän niiden kanssa joka hetki.

Kuitenkaan kukaan muu kuin Jumala ei näe aivan syvimpään sisimpääni, en aina edes minä itse. Niin kuin Daavidin psalmissa sanotaan: “Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni” (Ps. 139:3) ja “minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.” (Ps. 139:15)

On turvallista luottaa Jumalan sanaan tässäkin asiassa. Saa turvata Jumalan luomistyön täydellisyyteen ja iloita ja ihmetellä sitä.

Loppuun vielä kiitokset heille, jotka ymmärtävät minua silloinkin, kun en itse tahdo ymmärtää.