Istun olohuoneen sinisellä sohvalla lukemassa kirjaa ja kuuntelen samalla Kesäseuraradion viimeisen illan toivelaululähetystä. Juontajien puhe, radioon soittajien äänet ja rauhallinen laulu kaikuvat hiljaisessa ja tyhjässä kämpässä.
Lähetys alkaa kääntyä loppua kohti. Kello raksuttaa hiljaa takana seinällä, viisarit näyttävät vaille yhtätoista. Viimeisten laulujen soidessa olo on vähän haikea, mutta samalla kiitollinen. Kohta se on loppu. Tänä kesänä Kesäseuraradio on soinut usein ja monessa paikassa: kämpällä, kotona vanhempien luona, autossa, kesätyöpaikassa serkkujen luona, mökillä pidetyissä Suviseuroissa.
Laulu ja puheet ovat tuoneet turvallista ja kotoisaa tunnelmaa usein hiljaiselle kämpälle. Usein radio on soinut taustalla ja sitä on kuunnellut puolella korvalla muun puuhailun ohessa, mutta välillä on istuttu alas kuuntelemaan puheita tai ohjelmia yksin tai yhdessä kämppisten kanssa.
Oli ihana huomata, että vaikka puhe tulikin vieraalla kielellä, oli sen sisältö kuitenkin sama tuttu ja turvallinen.
USA:n suviseurojen aikaan laitoin eräänä iltapäivänä Kesäseuraradion kuulumaan bluetooth-kaiuttimestani ja istuin sohvalle lukemaan kirjaa. Hetken yritettyäni totesin, etten pysty keskittymään kumpaankaan, ja pistin kirjan pois. Puhuja luki juuri tekstiä Joonasta, joka joutui valaan vatsaa.
Teksti oli tuttu ja puhuja puhui selkeästi ja rauhallisesti. Iloisena huomasin ymmärtäväni puheesta lähes kaiken ja pysyväni hyvin kärryillä. Puheen aikana myös molemmat kämppikseni ilmestyivät yksitellen olohuoneeseen ja kuuntelimme sen puheen jälkeen vielä toisenkin englanninkielisen puheen. Oli ihana huomata, että vaikka puhe tulikin vieraalla kielellä, oli sen sisältö kuitenkin sama tuttu ja turvallinen aina evankeliumia myöten.
”Seuralaulu soi pöydällä olevasta läppäristä. Seison keittiössä laittamassa ruokaa serkuilleni, joita olen ollut hoitamassa jo viikon. Tämän kesän kesätyöni. Puhujan rauhallinen ääni kuuluu keittiössä, on kuulunut koko päivän. Mitä kauemmin sitä ja seurakansan laulua olen kuunnellut, sitä kovempi ikävä minulle on tullut seuroihin. Vasta nyt, kun seuroihin ei pääse, olen ymmärtänyt sen arvon.”
Edellisen tekstinpätkän kirjoitin kesäkuun alussa. Aikana, jolloin ei seuroihin ole päässyt, on Kesäseuraradio ja sen seurat tuntuneet entistä rakkaammilta. Seurakansan laulu ja puheet ovat saaneet ikävöimään seuroihin; istumaan seuratelttaan, laulamaan muiden uskovaisten joukkoon, rauhoittumaan keskiviikkoillan seuroihin keskellä opiskeluviikkoa.
Seuraradio on kuitenkin samalla myös lohduttanut. Vaikkei tavallisiin seuroihin ole päässyt, ovat nettiseurat olleet napinpainalluksen päässä ja evankeliumia on voinut kuunnella melkein missä vain. Myönnän, että liian harvoin on tullut istuttua alas ja kunnolla pysähdyttyä puheen ääreen, mutta radion kautta seurat ovat kuitenkin olleet usein arjessa mukana. Puhetta on tullut kuunneltua muiden askareiden sivussa.
Tulipahan taas tehtyä vähän lähetystyötä.
Kesäseuraradion soimisesta lähes aina ja joka paikassa on tänä kesänä tullut minulle normaali, melkein itsestään selvä asia. Siitä kertoo myös eräs hauska sattumus. Kämpän ja kodin lisäksi seuraradio on soinut lähes aina myös niin pidemmillä kuin lyhyemmilläkin automatkoilla. Kun autoon käänsi virrat päälle, lähti valmiiksi oikealle kanavalle asetettu radio itsestään päälle.
Eräänä torstai-aamuna ajelin äitini kanssa Ajovarmalle B-kortin inssiä varten ja kuten tavallista, Kesäseuraradio soi hiljaa taustalla. Kesäaamu oli kaunis ja aurinkoinen. Perillä istuimme lyhyen odottelun jälkeen autoon inssin vastaanottajan kanssa. Juttelimme ensin läpi käytännön asioita, jonka jälkeen käynnistin auton ja lähdimme liikkeelle.
Olimme ajelleet jo jonkin aikaa, kun huomasin Kesäseuraradion olevan päällä. Kaiuttimista soivat Siionin laulut. Pienen jännityksen ja täysin ajamiseen keskittymisen takia en ollut huomannut asiaa aiemmin. Myöskään inssi ei ollut sanonut mitään, mutta jälkikäteen asialle kyllä naurettiin kotona. Tulipahan taas tehtyä vähän lähetystyötä.
Kello on kymmentä vaille yksitoista ja kirja pitkälti yli puolivälin. Laulu loppuu ja sen jälkeen tulee hiljaisuus. Hetken kuuntelen, alkaisiko kohta uusi laulu, mutta radio pysyy vaiti. Kesäseuraradio on päättynyt tältä vuodelta. Ajatukset palaavat pian takaisin kirjaan, mutta olo on silti hieman haikea. Kesäseuraradiosta on ollut paljon iloa ja seuraa ja se on kuulunut olennaisena osana tähän kesään. Välillä on ollut pidempiäkin aikoja, kun lähetystä ei ole tullut kuunneltua, mutta silti tämän kesän taustalla on soinut vahvana seurakansan laulu.
